Kuten viineillä ja oluilla, luonnonvesillä on Johanna Vuoksenmaan mielestä paras nauttimislämpötila. ”Minulle 18–19 astetta on paras fiilistelylämpötila. En ole intohimoinen avantouimari, mutta liian lämminkään ei ole hyvä.” Kuva: Sanne Katainen
Veden kosketus hellii kaikkia tasapuolisesti – Johanna Vuoksenmaan se irrottaa arjesta vietellen iloon ja leikkiin
”Elämänilo on löydettävä arjesta ja työn sisälle on paalutettava hetket, joista huomaa, että tämä on hienoa, arvokasta ja kivaa."
Erilaisilla vesillä on vuosituhansien ajan uskottu olevan parantavia ominaisuuksia. Sillä on tärkeä rooli monissa eri uskonnoissa.”Vesi on niin olennaista meille, että vaikka nautintoja on pyritty säätelemään, kylpemistä ei ole voitu kieltää”, Vuoksenmaa miettii. ”Uiminen ja kylpeminen ovat edustaneet synnitöntä aistillisuutta.” Kuva: Sanne Katainen23.6.201909:00
Finnträskin aallot kimaltavat auringossa, mutta veden syli on vielä viileä ja kallioinen hartia liukas. Kun aurinko menee pilveen, rannalla seisojaa hytisyttää.
Pieni kirkkonummelainen järvi ja ohjaaja Johanna Vuoksenmaa tutustuvat toisiinsa. Ensikohtaamista leimaa varovainen tunnustelu. Emme ole virallisella uimarannalla, joten pohja voi olla arvaamaton.
”Arkisella tavalla kaunis, joskin etäinen”, Vuoksenmaa kuvailee Finnträskiä.
Hänellä on runsaasti kokemusta uimisesta tuntemattomissa vesissä. Vuoksenmaan kirjaan ”Vesiystäviä” on koottu kohtaamiset yli sadan järven, joen ja lammen kanssa.
Kirjasta löytyvät esimerkiksi luritteleva mutta salaa surullinen Tampaja, reipas ja räväkkä Rehakka ja lämminsydäminen Ilajanjärvi.
Luonnehdinnat syntyvät keskittyneestä fiilistelystä. Veden varassa Vuoksenmaa on aistien vietävissä, valmiina improvisoituun leikkiin.
”Luonnonvesissä odottaa niin moniulotteinen havaintomaailma, ettei ajatteluun jää energiaa.”
Tauko on luovalle ajatustyöläiselle tarpeen, sillä loman merkitseminen kalenteriin on vaikeaa. Kesä on taidealalla vilkasta: elokuvia ja sarjoja kuvataan ja erilaisia taidetapahtumia on koko Suomi pullollaan.
”Miksi niin monet taiteilijat käyttävät alkoholia?”, Vuoksenmaa miettii.
”Onko se ainoa keino vapaa-ajan tunnistamiseen? Kaikkien meidän on pakko löytää keinoja, jolla työnteon saa katkaistua.”
Vuoksenmaalle keinoja ovat ilon ja leikin happihetkien sekoittaminen työpäivien ja arjen virtaan.
”Elämänilo on löydettävä arjesta ja työn sisälle on paalutettava hetket, joista huomaa, että tämä on hienoa, arvokasta ja kivaa."
"Jos lomaan suunnataan epärealistisen paljon odotuksia, pettymys on ainoa vaihtoehto.”
Vuoksenmaan järjestelmällinen vesiin tutustuminen alkoi kesätapahtuman keskellä Lahden Vesijärvellä.
”Sibeliustalon iltapukujuhlassa hiki virtasi vielä vuolaampana kuin päivällä”, Vuoksenmaa muistelee kirjassaan.
”Hämmästykseni oli suuri, kun seurueessa sattui olemaan toinenkin juhlavieras, jolla oli uimapuku mukanaan.”
Seuraavana aamuna löytyi Joutjärvi ja toinen uimakaveri, jonka kanssa Vuoksenmaa aloitti avovesihaasteen: Kumpi ehtii uida kesän aikana useammassa vedessä.
Haaste jalostui kirjaksi ja jatkuu edelleen. Sitä voi seurata Vuoksenmaan Instagram-tilillä.
Järvi viettelee varovasti ja juttelee rauhallisesti. Vuoksenmaalla on kokemusta myös vesielementistä, joka ei onnistunut rentouttamaan.
”Sain kerran lahjaksi Float-elämyksen, jossa kellutaan pimeässä tankissa lämpimässä suolavedessä, ikään kuin painottomassa tilassa. Sen piti olla tosi rentouttavaa, mutta tuntuikin tehokkaalta työajalta, koska mikään ei rikkonut keskittymistä”, Vuoksenmaa kertoo.
”Pallopelit ja avovesi ovat minulle tärkeitä nollaajia, sillä niissä ei ole liikaa rauhaa. Toiminnallinen meditaatio vie ajatuksia lempeästi eteenpäin.”
”Aina kun on mahdollista, haluan tutustua uusiin vesikavereihin ja tietysti moikata vanhoja rakkaita ystäviä.” Kuva: Sanne KatainenVeden kosketus on kokonaisvaltainen, se hellii ja herättää kehon joka kohdan. Kannatteleva ja hyväksyvä elementti rakentaa ja vahvistaa itsetuntoa.
”Pitkänä olen tuntenut itseni aina isokokoiseksi”, Vuoksenmaa kertoo.
”Vedestä saa helposti kokemuksen olevansa nopea ja liikunnallisesti hyvä.”
Vesi on tasapuolinen ja avaa sylinsä kaikille. Lapselle se on leikkikaveri, joka voi viihdyttää tuntikausia.
Nuorelle se voi tuoda lisää itseluottamusta, vanhalle se voi olla viimeinen, joka hyväilee hellästi koko ihoa.
Ruudun sisään eksyneelle vesi voi tarjota paluureitin kehollisiin kokemuksiin.
”Tietokone- ja televisioruutujen ääressä, sosiaalisessa mediassa tai fiktiossa pääsemme irti reaalimaailmasta, mutta samalla voimme menettää kosketuspintaa erilaisiin aistimuksiin”, Vuoksenmaa kuvailee.
Kesä on perinteisesti romanttista aikaa, mutta viime vuosina lomien jälkeen on huomattu piikki avioerojen määrässä. Voisiko vesireitti johtaa myös aistillisiin yhteyksiin parisuhteissa?
”Olemme yleensä vahvasti näkö- ja kuuloaistin varassa. Vedessä mukaan tulevat tunto-, haju- ja maku. Ne ovat olennaisia myös seksuaalisuudessa.”
"Arkisella tavalla kaunis, pitkäraajainen, hoikka ja kylmäkätinen nuori nainen. Vaitelias ja mietteliäs, ei avaudu tuntemattomille. Ainoa lapsi, asuu vielä vanhempiensa kodissa, vaikka on aikuinen. Harrastaa intohimoisesti miekkailua, kommunikoi katseellaan ja liikkeellään”, Johanna Vuoksenmaa kuvailee Finnträskiä. Kuva: Sanne KatainenMakean veden tuoksuun sekoittuu monen suomalaisen mielessä saunasta nouseva savu. Kesään ja vapauteen kuuluu riisuutuminen, sekä fyysinen että henkinen. Roolit jäävät pukuhuoneeseen, valtasuhteet viikataan kaappiin.
Elokuva-alalla on jouduttu viime aikoina puimaan entistä enemmän ohjaajan roolia. Millaista valtaa hän käyttää ja milloin hän menee sen käyttäjänä liian pitkälle?
Monissa eri työpaikoissa yritetään pakottaa ihmisiä eri rooleihin. Miksi keskustelu alkoi juuri elokuva-alalta?
”Näen sen aika luontevana ilmiönä. Kun rakennetaan fiktiivistä maailmaa, ohjaajalle syntyy helposti Jumalan rooli. Hän saa määrittää, mitä toisten on esitettävä”, Vuoksenmaa arvioi.
”Siinä voi helposti syntyä ajatus, että tarkoitus pyhittää keinot. Kun lopputulos on abstrakti eikä mikään yksiselitteisen konkreettinen paperikone, on ohjaajan helppo esiintyä kaikkitietävänä messiaana.”
Käsikirjoitus auttaa löytämään suunnan yhdessä, Vuoksenmaa painottaa.
”Minun tehtäväni ei ole manipuloida näyttelijää tiettyyn tunteeseen, vaan näyttelijän kuuluu itse käyttää fyysistä olemustaan tarinan kantamiseen. Ilmaisu on näyttelijän instrumentti.”
Elokuva-alan skandaaleihin on liittynyt vahva sukupuolittuneisuus. Monet naiset ovat kokeneet jääneensä tilanteissa täysin ilman kunnioitusta, kun arvostetut miesohjaajat ovat jyränneet heidät.
”Pahoin pelkään, etteivät naiset valta-asemissa olisi kuitenkaan sen parempia. Kusipäitä löytyy kaikista sukupuolista. Miehille käytöstä on kuitenkin perinteisesti sallittu enemmän”, Vuoksenmaa arvioi.
”Väärinkäytöksiä on mietittävä mahdollisimman avosilmäisesti ja kriittisesti. Ne eivät ole miehinen, vaan väärä tapa toimia. Valtasuhteista on kannettava vastuu aikuisena ja ihmisenä.”
Julkkiksiin kohdistunut kritiikki on saanut monet puolustamaan sankariaan vihamielisyyteen asti. Vuoksenmaa näkee ilmiössä tarpeen pitää oma maailmankuva ehyenä.
”Maailma näyttää selkeältä, kun hahmot tyypitellään hyviksi ja pahoiksi. Pettymykset kansallissankareihin herättävät pelkoa siitä, ettei maailmaan voi luottaa.”
Hänen seuraava elokuvaprojektinsa kulkee vielä työnimellä ”70 on vain numero”. Sen ohessa Vuoksenmaa kirjoittaa esikoisromaaniaan ja katsoo vielä aiemmin ohjaamansa Ex-onnelliset-sarjan perään.
Uimakeikan jälkeen onkin aika vetää päälle kukkamekko ja uusi kerros huulipunaa. Vuoksenmaan tuotantoyhtiö Dionysos Filmsin kesäjuhlat odottavat, eikä hetkeäkään ole hukattavissa.
Hän juoksee autolleen läpi alkukesän vehreydessä ilkamoivan metsän, järvenraikkaana.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
