Hippos-laiva on väärällä kurssilla

Vierasblogissa Suomen Hippoksen valtuuskunnan jäsen Juha Wikman kirjoittaa ajatuksiaan Suomen Hippoksen tilanteesta. Kuva: Antti Savolainen

Tämä vuosi on katastrofi hevosmiesten ja -naisten mielissä ikuisesti, kun koronavirus on katkaissut ravitoiminnan. Koronaa tullaan varmaankin käyttämään syynä alamme tuleviinkin vaikeuksiin, vaikka se on vain pieni haitta todellisen ongelmamme rinnalla.

Omistajat panostavat noin 150 miljoonaa vuodessa, mutta muutoin ravitalous on pitkään ollut yhden jalan varassa. Veikkauspeleistä tuleva rahoitus muodostaa yli 90 % Hippoksen alaisen hevostoiminnan tuloista, ja nyt tuo ainoa jalka osoittautuu olevan savea.

Jo vuosi sitten oli selvää, että vuosi 2019 jää raviurheilumme historiaan vuotena, jolloin omistajille maksettiin kaikkien aikojen suurin määrä palkintorahaa.

Veikkauspelit ja erityisesti peliautomaatit ovat pitkään olleet esillä keskusteluissa pelihaittojen vuoksi. Viime vuonna asia kärjistyi ja Veikkaus joutui lupaamaan poistaa osan automaateista ja nopeuttaa tunnistautumista. Nämä toimenpiteet olisivat laskeneet ravituottoja kymmenisen miljoonaa euroa.

Koronapandemian seurauksena Veikkaus sulki kaikki peliautomaattinsa; kun ne joskus aukeavat ovat ongelmapelaajat kärsineet vieroitusoireensa, eikä kukaan tiedä mihin he rahansa käyttävät. Rahoituksemme tulee pienenemään paljon ennakoitua enemmän.

Veikkaus tuottaa jatkossakin valtaosan tuloistamme ja totopelit ovat oleellinen osa raveja, ongelmamme on siinä, ettei meillä ole käytännössä mitään mahdollisuuksia kasvattaa tätä kautta tulevaa rahoitusta. Voimme tietysti jossain määrin vaikuttaa ravipeleihin, mutta koska vaihdosta tulee ratapelin asiamiespalkkiokin huomioiden alamme hyödyksi vain 1 % luokkaa oleva osa, pitäisi jostain löytää tehokkaampi rahoituskanava.

Raviurheilun tulevaisuustyötä on tehty vuoden ajan. Tulevaisuustyön tärkein, pääosin Hippoksen hallituksen jäsenistä koostuva, taloustyöryhmäkin oli havainnut rahoitusongelman.

Raportin perusteella taloustyöryhmä ei kuitenkaan pidä sitä koko alan ongelmana, johon Hippoksen pitäisi puuttua, vaan käsitteli sitä ratojen ongelmana, joka niiden pitää ratkaista. Ratojen pitäisi täyttää havaittu kuuden miljoonan euron aukko liiketoimintasuunnitelmia tekemällä. Niiden mukaisesti toimimalla tulisi sitten viikoittain 120 000 euroa lisärahaa koiranäyttelyitä ja kissanristiäisiä järjestämällä.

Taloustyöryhmän esitys, jota alan johto ajaa kuin käärmettä pyssyyn, ei siis perustu ajatukselle lisätä ravituloja. Toimintaa tulisi sopeuttaa laskevaan tulovirtaan ja saada aikaan arvioituja suhteellisen pieniä säästöjä, joista ei edes ole esitetty laskelmia.

Esityksessä radat jaettaisiin yhteistyöalueisiin taistelemaan keskenään annetusta rahoituksesta, sen sijaan, että yhdessä taisteltaisiin suosiosta. Tällainen esitys ei tule saamaan valtuuskunnan hyväksyntää.

Taas on hukattu yksi vuosi kehittää alaa.

Hippoksen valtuuskunnalla piti olla ylimääräinen kokous.

Sääntöjen määrittämällä tavalla tehtiin esitys käsitellä kokouksessa toimenpiteitä, joilla lisätä lajikiinnostusta ja alan vuosituottoja viisi miljoonaa euroa. Hallitus kuitenkin hylkäsi esityksen, se ei pitänyt hyvänä, että valtuuskunta olisi aloitteellinen tällaisessa. Esitetyn kaltaiset toimet kuuluvat Hippoksen toimihenkilöille kuuluvalle operatiivisen toiminnan tontille, rikkaruohottuneelle joutomaalle.

Vähäinen lajisuosio on ainoa ongelmamme, siihen on puututtava. Ellemme saa lisättyä lajista kiinnostuneiden määrää, on seurauksena laskevat vaihdot ja palkinnot, pienenevä omistajien määrä, vähenevä ammattivalmennus ja hiipuva kasvatus, sen lisäksi että ratojen talous romahtaa.

Ellei lajisuosio nouse, muuttuu tämä toiminta pelkäksi harrastustoiminnaksi.

Kirjoittaja Juha Wikman on Suomen Hippoksen valtuuskunnan jäsen