Tuulilta suojaan

Viihtyisä istuskeluryhmä on suojassa muurin, havupensaiden ja hortensioiden keskellä. 

Hopeapoppeli (Populus alba) koreilee tuulessa. 

Hentohöyhenheinä (Stipa tenuissima) keinuu keveimmässäkin tuulenvireessä. 

Iisoppia (Hyssopus officinalis) on käytetty perinteisesti yrttitarhojen reunusaitana. 

Tuulisuuden lisääntyminen tuntuu myös pihapiirin maisemassa. Kuluneena keväänä tuntui siltä, kuin tuulettomia päiviä ei olisi ollutkaan.

Tuulessa kylvettiin siemenet, kannettiin esiin pihakalusteet ja ihailtiin kirsikkapuiden kukintaa. Taimien karaisuun riitti, kun avasi ikkunan.

Loppukesän kuumina hetkinä arvostaa jo tuulen olemassaoloa, mutta usein niin kasvit kuin ihmisetkin kaipaavat lempeää tuulensuojaa. Parhaimmillaan tuuli on puutarhan elävöittäjä, joka humisee ja kahisee ja tuo kasvien lehtiin kauniin liikkeen.

Tuuli ja vallitseva tuulensuunta kannattaa ottaa huomioon jo varhain, kun suunnitellaan pihan ja puutarhan istutuksia. Ennen niin suosittuja tuulensuoja-aitoja istutetaan nykyisin paljon aiempaa vähemmän. Suojaisuuden kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että pihalla olisi riittävästi puita ja korkeita pensaita.

Tonttia kiertävän aidanteen lisäksi kaivataan suojaistutuksia usein myös pihan sisäosissa. Matala, vapaasti kasvava pensasaita katkaisee kylmän tuulen oleskelualueelta, kun taas hyötytarhan ympärille voi luoda suojaa marjapensailla, korkeilla perennoilla tai kevyellä risuaidalla.

Puiden istuttaminen on erityisen tärkeää, kun perustetaan uutta pihaa avoimelle, tuuliselle paikalle. Perennojen ja kukkaloiston vuoro on vasta tämän jälkeen. Myös köynnöksillä voidaan lisätä pihan suojaisuutta.

Nopeasti kasvavia tuulensuojapuita ovat erilaiset pajut, salavat, lepät, pihlajat, vaahterat, jalavat ja tuomipihlajat. Havupuut ja -pensaat varttuvat lehtipuita hitaammin, mutta antavat arvokasta suojaa talvella ja varhain keväällä, jolloin tuuli riepottaa taimia ja vasta vihertymässä olemaa maan pintaa.

On myös kasveja, jotka sopivat erityisen hyvin tuuliselle pihalle. Tällaisia lajeja ovat puut ja pensaat, joiden lehdet ovat vahvasti rikkonaisia (sulkaharmaaleppä Alnus incana f. laciniata, taalainmaankoivu Betula pendula ’Dalecarlica’) tai kauniisti värittyneitä (hopeapoppeli Populus alba, purppuratuomi Prunus padus ’Colorata’, sirotuomipihlaja Amelanchier laevis).

Koska tuuli tuo stressiä ja haastetta kasvin kasvuun, kannattaa suojaistutuksiin valita talvenkestäviä lajeja. Tuulisilla paikoilla pihan olosuhteet voivat hyvinkin vastata oloja yhtä tai kahta kasvuvyöhykettä pohjoisempana.

Taitavasti suunnitellulla pihalla tuuli voi toimia myös tunnelman tuojana. Erilaiset heinät liikkuvat kauniisti tuulen mukana ja lehtien kahinaa on mukava kuunnella vielä myöhään syksyllä, kun monet muut kasvit ovat jo vaipuneet talvilepoon.

Kauniisti tuulessa taipuvia perennoja ovat vaikkapa rohtosormustinkukat (Digitalis purpurea), kellukat (Geum), iisoppi (Hyssopus officinalis), töyhtöangervo (Aruncus dioicus) ja leimukukat (Phlox).

Korkeaksi kasvavat ja raskasrakenteiset perennat vaativat tuulisilla paikoilla tukemista. Vähintään yhtä tärkeää on tukea uusien puuntaimien rungot, sillä riepotteleva tuuli saa taimen juuriston liikkumaan ja katkoo vasta kasvuun lähteneitä, hentoja hiusjuuria.

Vanhoissa pihapiireissä on otettava huomioon myös myrskytuulen aiheuttamat vioitukset. Ennen syysmyrskyjen tuloa ehtii vielä arvioida, kasvaako pihalla repeämis- tai kaatumisherkkiä puita. Jos pihan puusto on jo ikääntynyttä, kannattaa uusia puun taimia istuttaa kasvamaan jo ennen kuin vanhoista puista joudutaan luopumaan.