Saamelaisten oikeuksien kehittäminen on vieläkin kesken

Helmikuun 6. on monelle saamelaiselle tärkeä päivä. Neljä vuotta sitten tuli kuluneeksi sata vuotta Pohjoismaisen saamelaisyhteistyön aloittamisesta.

Tämän kunniaksi moni saamelainen juhlii viime lauantaina kansallispäiväänsä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä. Toki saamelaisia asuu kaikkialla muuallakin, mutta saamelaisalue sijaitsee näiden valtioiden alueilla.

Suomessakin elää elinvoimainen saamelaisyhteisö, joka jatkaa suvun perinteisiä elinkeinoja, ylläpitää ja kehittää kulttuuria ja puhuu saamen kieliä. Kaikille tuntemilleni saamelaisille on kunnia-asia pitää huolta, että kieli ja kulttuuri siirtyvät eteenpäin omalle jälkikasvulle. Valitettavasti kaikkien kohdalla näin ei ole käynyt. Siihen ei ole Suomen valtiokaan syytön.

Historian vangiksi ei pidä jäädä, mutta historia on syytä tuntea ja käsitellä sitä asianmukaisella tavalla. Sen takia pidän tärkeänä käynnissä olevaa saamelaisten totuus- ja sovintokomissioprosessia, jonka tavoitteena on muodostaa yhteinen käsitys historiallisesta ja nykyisestä syrjinnästä sekä luoda pohja sovinnon rakentamiselle saamelaisten ja Suomen valtion välillä. Prosessit ovat työn alla myös Norjassa ja Ruotsissa.

Tässä työssä tärkeinä ohjenuorina ovat saamelaisten perustuslaillinen oikeus kehittää ja ylläpitää kieltä ja kulttuuria sekä pääministeri Marinin hallituksen ohjelman kirjaus, jossa hallitus lupaa rakentaa ihmisoikeuksia kunnioittavaa ja edistävää Suomea, jossa on nollatoleranssi rasismille.

Jotta saamelaisten oikeuksia voidaan kehittää kestävällä ja ihmisoikeuksia kunnioittavalla tavalla, on totuus- ja sovintokomissioprosessi välttämättömän tärkeää hoitaa asiallisella tavalla. Samalla on syytä edistää saamelaisten oikeuksia muillakin tavoin: uudistamalla saamelaiskäräjälaki ihmisoikeuksia kunnioittavaksi, vahvistamalla saamelaisten oikeuksia vaikuttaa saamelaisalueen maankäyttöön ja panostamalla saamenkielisiin varhaiskasvatus- ja perusopetusmahdollisuuksiin kunnissa.

Virallinen Suomi on alistanut saamelaisia vuosisatoja. Vielä 1970-luvulla saamelaislapsia pahoinpideltiin koulujen asuntoloissa saamen kielten puhumisen takia, heille tehtiin kallonmittauksia ja 1930-luvulla harjoitettiin silkkaa rotuoppia, kun Inarin hautausmaalta vietiin saamelaisten pääkalloja etnisiin tutkimuksiin. YK:n ihmisoikeuskomitea totesi vielä vuonna 2019 ratkaisussaan Suomen loukanneen saamelaisten oikeuksia. Tähän liittyen korjaavia toimenpiteitä ei ole tehty.

Saamelaisten oikeuksien kehittäminen on yhä kesken ja vaatii toimia. Tilanteen parantamiseen on kaikki edellytykset olemassa, jos päättäjiltä löytyy tahtoa.