Sittenkin satulaan
Pahankin heppakammon voi suitsia hevospelkokursseilla. Hevosista tietämätön toimittaja lähti koettelemaan pelkonsa rajoja.
Alla on monisatakiloinen saaliseläin ja huikea matka maahan. Nyt pelottaa. Ryntääkö hevonen hallitsemattomaan laukkaan? Vai nouseeko se kahdelle takajalalle hurjasti hirnuen ja liinaharja hulmuten? Edessä liikkuu kaksi korvaa – ota niistä selvää.
Harrastan motocrossia. Olen hypännyt laskuvarjolla ja ratsastanut tonneja painavalla norsulla Nepalin viidakossa. Enkä ole sanottavammin pelännyt. Mutta jostain syystä pelkään hevosia. Karvaferrarin läheisyys saa minut ottamaan taka-askelia. Ratsastaminen ei todellakaan kuulosta järkevältä idealta.
Hevospelko ei ole harvinaista, mutta miten sen voisi voittaa?
Syitä on monia
Hyvinkään Hyvinkäänkylällä sijaitsevan Mallun tallien omistaja Marjut Sihvonen osaa auttaa hevosta pelkääviä ihmisiä. Hevosalan yrittäjälle erilaiset hevosongelmat ovat arkipäivää.
”Tässä työssä suurin palkka on se, kun ratsastuspelkoinen ei enää tärise ja hän pystyy puhumaan hevosen selässä. Olen saanut todistaa monta onnenkyyneltä, kun kammosta on selvitty”, Marjut ”Mallu” Sihvonen toteaa.
Yleisimpiä syitä hevospelolle ovat ratsailta putoaminen tai muu hallitsematon tilanne, jossa ratsastaja on menettänyt kontrollin hevoseen. Vanhan viisauden mukaan hevosen selästä pudottuaan pitäisi nousta ratsaille heti uudelleen – mutta eihän se aina niin mene.
Hevospelkoon ei aina ole vain yhtä merkittävää syytä, vaan syitä voi olla monia ja taustalta voi löytyä myös varhaislapsuuteen liittyviä pelkotiloja.
”Monet vanhemmat nostavat pienen lapsensa hevosen vierelle ihmettelemään. Hevosen pää on sylilapsen kokoinen. Sen kohtaaminen voi olla hyvin pelottava kokemus lapselle.”
Sosiaalityötä aiemmin tehneellä Sihvosella on psykologista silmää erityistarpeita omaavista asiakkaista, sillä hän on pitänyt myös vammaisratsastustunteja 90-luvulta saakka.
Mallun talleilla jokaiseen tapaukseen paneudutaan yksilöllisesti. Tunteja voi ottaa tarpeen mukaan yksityisesti tai pienryhmissä.
”Jokaisen apua hakevan tilanne kartoitetaan, ja edetään sen mukaan”, Sihvonen sanoo.
Ensi puhutaan, sitten suitaan
Kun pohdimme syitä hevospelolleni, esiin nousee lapsuuden hevosmuistoja. Päädymme siihen, että pelkoni syynä saattavat olla lapsena saatu hevosenpurema tai mummolan pellolla työruunan takaa-ajamaksi joutuminen.
Kerron Sihvoselle, että suvussani on paljon hevosmiehiä. Isovaarikin puhui hevosista vielä kuolinvuoteellaan.
Mutta se ei auta, kun siirrymme keskustelutuokion päätteeksi itse asiaan, hevosten pariin. Ensiksi haemme tallista sopivan kypärän ja satulan.
Sihvosella on kolmetoista hevosta – manaan mielessäni epäonnen lukua. Nyt ne nauttivat raukeina kevätauringon lämmöstä aitauksessa, jonka taustalta kantautuu kolmostien kohina.
Sihvonen esittelee minulle Sokeri-kutsumanimeä tottelevan suomenhevostamman. Hän kehuu, että kiiltäväkarvaisella, seitsenvuotiaalla hevosella on rutkasti kokemusta erilaisista ratsastajista. Mallun tallin hevoset ovat rauhallisia eivätkä hätkähdä pienestä.
Saadakseen kontaktin hevoseen hevospelkoinen tekee kaikki ratsastusta edeltävät rutiinit. Niinpä suin ja harjaan hevosen, puhdistan kaviot, asennan satulan ja suitset.
Samassa pilttuussa oleva uljas hevonen saa alussa pysymään askeleen tai parin päässä.
Hevoskammo nostaa päätään ja mielikuvitus laukkaa. Tarttuuko pelkoni hevoseen? Mitä jos se potkaisee tai taklaa minut seinälle?
Hevonen tuoksuu hyvälle. Niin hyvälle, että työnnän nenäni sen kiiltävään karvaan. Saan kuulla, että jokaisella hevosella on oma ominaistuoksunsa.
Mutta sitten hermostuneisuus iskee. Onneksi vieressäni on kokenut hevosalan ammattilainen – eihän tässä ole mitään hätää, mietiskelen.
”Mene rohkeasti niin lähelle hevosta, että tunnet kehollasi sen liikkeet”, Sihvonen opastaa hermostunutta sukijaa.
”Jos seisot liian kaukana hevosesta ja väistelet sen jalkoja, hevonen pitää itseään lauman pomona. Hevosen vierellä on toimittava määrätietoisesti ja luotava kuva, että sinun kanssasi on turvallista olla. Hevonen kaipaa laumanjohtajaa. Määrätietoisuutesi luo turvallisen olon teille molemmille”, Sihvonen painottaa.
Totta tosiaan hevonen pitää määrätietoisista otteista. Riimunkin saa turvan ympärille helpommin, kun pollen pään ottaa isälliseen syleilyyn.
Sukiminen on tärkeää ennen ratsastusta. Se luo kontaktin hevoseen ja poistaa epävarmuutta.
”Saa sukia reippaasti. Jos seuraat hevosten keskinäisiä leikkejä laitumella, ne ovat aika rajuja ja karvatupsut lentävät. Pieni paijailu vain kutittaa hevosta”, Sihvonen ohjeistaa.
Pelko ei ole häpeä
Kun hinku hevosen selkään on suuri, mutta uskallus puuttuu, on edessä usein pattitilanne. Heppapelolla voi olla ikäviä seurauksia. Moni menettää rakkaan harrastuksen tai ratsastustalleilla pyörivän ystäväpiirinsä. Moni lapsi on joutunut kiusatuksi hevospelon takia.
”Moni suunnittelee tulevaisuuttaan hevosten varaan, tallin perustamista tai hevosen ostoa. On valtava pettymys, jos haaveet kaatuvat pelkäämiseen.”
Pelkoonsa hakevat apua myös monet uudet hevosenomistajat, joille tulee ongelmia ison ja haastavan kotieläimen kanssa.
”Tiedän omasta kokemuksesta, kuinka orpo olo tulee, kun haave omasta hevosesta toteutuu. Taustalla ei ole enää ulkopuolista hevostallia, josta on tottunut saamaan nopeasti ammatti-apua. Ongelmien kanssa ei pidä jäädä yksin, eikä pelkoa saa missään nimessä kokea häpeäksi. Pahinta on, jos heppakammoinen yrittää selvitä ongelmistaan hammasta purren.”
Sihvonen painottaa, että suurta saaliseläintä kuuluukin kunnioittaa. Eikä terve pelko puserossa ole aina pahastakaan.
”Hevonen opettaa ratsastajalle nöyryyttä. Sen kanssa tulee aina eteen uusia tilanteita, emmekä me koskaan pärjää sille voimassa. Siinä vaiheessa kun ihmiseltä loppuu nöyryys ja hevosesta tulee väline, tulee takapakkeja.”
Hevoselle höpöttely auttaa
Mallun tallille on rakennettu ramppi ratsaille nousua varten. Tallitöiden jälkeen hepan selkään nouseminen ei ole niin pelottavaa kuin ennakkoon luulin.
Satulaan päästyäni käymme läpi ratsastamisen perusasiat: jalkojen asennon, hengittämisen ja käskytykset ja suitsien käytön.
”Pidä hartiat ja pakarat rentoina ja katseesi eteenpäin. Ratsastaminen perustuu mielen ja keskikehon hallintaan.”
Hevoset seuraavat tarkasti ihmisen elekieltä. Niin nytkin.
”Jos jännität lihaksia ja pidätät hengitystäsi, hevonen ihmettelee, mitä nyt on meneillään. Silloin voit höpötellä niitä näitä, sillä puhuessa tulee hengitettyä. Puhumalla voit huijata sekä omaa kehoasi että hevosta.”
Hevosen ohjaaminen painopistettä siirtämällä ja suitsia vetämällä ei ole helppoa, mutta jo pienikin onnistuminen riemastuttaa ja luo itsevarmuutta.
Sihvosen mukaan hevoskammosta pääsee eroon onnistumisen ilojen kautta.
”Rimaa ei kannata asettaa liian korkealle”, hän korostaa.
”Ensimmäisellä kerralla kannattaa sopia, että touhutaan hevosten kanssa ja sitten ratsastetaan yksi kierros kentällä. Yleensä käy niin, että kun kierros on kierretty, satulasta vinkataan, että kaikki hyvin ja antaa mennä vaan”, Sihvonen naurahtaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
