Hyvinvoinnin asialla

Outi Rinne tunnustautuu happaman maun ystäväksi. Kotipihan penkissä kasvaa lehti- ja mustakaalia sekä japanilaista veripeippiä eli shisoa, kaikki hapatettavaksikin sopivia. 

TEKSTI: Kaijaleena Runsten KUVAT: Jaana Kankaanpää

Psykologi Outi Rinne on kiinnostunut ihmisen hyvinvoinnista kokonaisuutena. Siksi hän tarkastelee sitä eri suunnasta kuin perinteinen, ongelmalähtöinen psykologia.

”Ruuansulatus, fysiologia ja mielen hyvinvointi tukevat toisiaan”, hän perustelee.

Ravintoaineet vaikuttavat elimistön aineenvaihdunnan prosesseihin, ja vatsan hyvinvointi on keskeinen ihmisen voinnissa. Lisäksi ruokaan kietoutuvat arvot ja kulttuuri sekä sosiaalinen yhdessäolo.

”Yksilön kannalta ruoka on siksi todella monitahoinen asia.”

Rinteen innostus ruuanlaittoon alkoi luovasta halusta tehdä toimistossa vietetyn päivän jälkeen jotain käsillä. ”Itselleni se muuttui tosi elvyttäväksi, kun aloin ajatella ruuanlaittoa muunakin kuin perheenäidin pakkopullana.”

Outi Rinteeltä ilmestyi viime vuonna raakaruokakeittokirja. Kuumentamatta valmistetun ruuan suosio liittyy hänestä sekä hyvinvoinnin että ruokakulttuurin nousuun.

”Ihmiset hakevat hyvinvointia, huippukuntoa ja suorituskykyä”, hän huomioi.

Ruokaperinteet ovat perheissä katkenneet tai ne hakevat uutta muotoa. Moni kuluttaja on etääntynyt ruuan juurista eikä osaa edes laittaa ruokaa.

Äärimmäisyyksiin vietynä ruokavalio voi kuitenkin saada ihmisen elämässä aatemaailman mittasuhteet. Suhde ruokaan lähentelee hurmoshenkisyyttä, ja yhteydet samanmielisiin ihmisiin ruokkivat sitä.

Raakaruokaan liitetään Rinteen mukaan monia myönteisiä asioita kuten terveellisyys, aitous, lähellä tuotettu, luonnonmukaisuus ja prosessoimattomuus.

Yhä useampi näkee myös ekologisuuden siinä valossa, paljonko lihantuotanto syö kasvavan väestön ruokkimisessa välttämätöntä pinta-alaa.

”Raaka- ja yleensä kasvisruoka on myös ehkä perinteistä vapaa temmellyskenttä.”

Vaikka Rinne onkin tunnettu kasvisruuan puolestapuhujana, hän painottaa maltillisuutta ja yksilöllisyyttä. Ihmiset ovat erilaisia. Oleellista on, että ihmiset ottavat vastuun omasta terveydestään.

”Se mikä käy yhdelle, ei käy toiselle. Joku voi esimerkiksi pärjätä hyvin vähillä hiilihydraateilla, toinen taas ei.”

”Varsinkin hapan herättää tunteita”, Rinne naurahtaa.

Kun perhe asui puolison työn vuoksi Yhdysvalloissa kymmenisen vuotta sitten, Rinne huomasi, että Suomessa sentään vielä hapatetaan.

”Meillä on hieno itäinen ruokaperinne, joka on tuonut ruokiimme paljon hapatettuja tuotteita. Niitä löytyy edelleen poikkeuksellisen runsaasti kaupan hyllyiltä.”

Maitohappokäymisen terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Vastustuskyvylle ja suolistolle tärkeiden maitohappojen lisäksi hapatetuissa kasviksissa on runsaasti C-vitamiinia. Hapatttaminen tekee ruuasta myös helpommin sulavaa.

”Esimerkiksi maitotuotteita voi hapattaa helposti itsekin ja siten lisätä probioottien kirjoa edullisesti ja aidoista raaka-aineista valmistaen”, Rinne sanoo.

Hapatus on kuivaamisen ohella vanhin säilöntämenetelmä.

”Se on ehtymätön aarreaitta kaikille keittiökemiasta kiinnostuneille”, Rinne toteaa.

”Siihen ei tarvita tiinuja tai isoja erikoisia hapatusastioita. Alkuun pääsee kokeilemalla kotioloissa pikkusatsein, kunhan on sopivia lasipurkkeja.”

”Hapattamisessa on sitä paitsi helpompi onnistua kuin epäonnistua.”

Rinne kertoo itse pärjäävänsä maitohappobakteereihin perustuvassa hapattamisessa jopa paremmin kuin muissa menetelmissä.

Jos kielitaitoa ja intoa riittää, ulkomaisissa ruokablogeissa on monia täysin hapatukseen keskittyneitä.

Rinteen oma tavoite on kulkea seuraavaksi aasialaisempaan suuntaan. Esimerkiksi korealaisessa keittiössä hapantuotteilla, jotka tunnetaan usein kimchin nimellä, on hyvin merkittävä rooli.

”Haastetta tuovat muutamat siellä käytettävät chililaadut, joiden saaminen täältä on vaikeaa.”