Metsä ei tuhoudu, vaikka puita kaadetaan
9.10.201702:00
Luontojärjestöjen ja metsätalousväen välillä käynnistyi jälleen tiedotussota, kun Suomen luonnonsuojeluliitto ilmoitti syyskuun alussa yrittävänsä estää Metsähallituksen hakkuut Oulujärven retkeilysaarilla.
Asetelma on tyypillinen. Luontojärjestöt esittelevät kohteita Suomen luonnon helminä, jotka ovat nyt vaarassa tuhoutua.
Lähetetään kopterikamera ilmaan ja keksitään hyvä hashtag – aihetunniste, jolla asiaa rummutetaan somessa.
Suuri yleisö huolestuu. Mitä helkkaria, valtio kaataa meidän metsät!
Hetken päästä herää hakkuiden suunnittelija, tässä tapauksessa Metsähallitus.
Omassa tiedotteessaan Metsähallituksen metsätalousyhtiö puolustautuu, että metsää käsitellään tuoreen hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti.
Valtion retkeilyalueilla hakkuita ei ole kielletty, kuten luonnonsuojelualueilla.
Kuoston ja Kaarresalon saarissa ei tehdä avohakkuita eli metsä jää peitteiseksi.
Metsähallitus Metsätalous Oy:n aluejohtajan Arto Tolosen mukaan moni paikallinen luuli luontojärjestöjen viestinnän perusteella, että saariin ei jää puun puuta valtion hakkuiden jälkeen.
Harvennushakkuut, poimintahakkuut ja jatkuva kasvatus ovat metsänhoidon ammattislangia, joka ei välttämättä avaudu saariluonnosta huolestuville retkeilijöille.
Kun paikallisille on selitetty, mitä hakkuut käytännössä tarkoittavat, moni on tullut toisiin ajatuksiin.
Vastaava tilanne oli puolitoista vuotta sitten Oulujärven Ärjänsaarella, joka kuului silloin metsäyhtiö UPM:lle.
UPM oli tekemässä hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisia pienaukkohakkuita, kun Greenpeacen aktivistit pysäyttivät metsäkoneita.
Tiedotteet täyttivät toimitusten sähköpostit. Lopulta saareen kutsuttiin niin paikallista kansaa kuin mediaväkeä hakkuita arvioimaan.
Hakkuujälkeen oltiin pääosin tyytyväisiä, joskin metsäyhtiö vähensi hakkuumäärää alkuperäisestä suunnitelmasta.
Oulujärven saaret ovat kauniita retkikohteita. Sitä ei käy kiistäminen.
Itse aktiivisena retkeilijänä arvostan vaihtelevaa metsäluontoa. Tasaikäinen puupelto ei sykähdytä.
Poimintahakkuut tarkoittavat, että metsästä kaadetaan yksittäisiä suuria puita. Sillä pyritään nimenomaan tuottamaan metsään kerroksellisuutta, kun aukkoon pääsee kasvamaan uusia puuntaimia.
Harvennushakkuissa poistetaan yleensä pieniä ja heikkokasvuisia puita ja jätetään valtapuut kasvamaan. Valon määrä lisääntyy ja jäljelle jäävä puusto kasvaa entistä paremmin.
Silloin Oulujärvikin saattaa pilkahtaa paremmin saaren poluilta.
Avohakkuita sävähdän itsekin retkeilyreittien läheisyydessä.
On hämmentävää, miksi luontojärjestöt nostavat mellakan hakkuista, joissa nimenomaan käytetään uusia, pehmeitä menetelmiä, kuten poiminta- ja pienaukkohakkuita.
Puuntarve on toki perimmäinen syy, miksi saariin täytyy metsäkoneita kuljettaa.
Toistaiseksi tehtaat tarvitsevat puuta, jotta metsäteollisuus saa vientituotteensa valmistettua ja eurot kotiutettua.
Kannot ja hakkuutähteet rumentavat maisemaa hetken, mutta en usko, että Metsähallitus saisi hakkuillaan Oulujärven saaria tuhottua.
Siihen luottaen taidan suunnata seuraavan patikkaretkeni Kuostoon ja Kaarresaloon.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
