Keskarikansaa kepillä päähän

Vietin kesälomani Saksassa, olutkulttuurin kehdossa. Siellä olutta myytiin joka paikassa: kioskeissa, metroasemilla ja pikaruokapaikoissa. Silti känniläisiä ei juuri näkynyt, eikä metrossa tai ratikassa haissut kertaakaan kusi. Tarjolla oli aina eri vahvuisia vaihtoehtoja.

Helteisenä kesäpäivänä nautitun pizzan kyytipojaksi sopi mainiosti 2,5-prosenttinen vehnäolut tai baarimikon sekoittama radler, johon tulee puolet limsaa ja puolet olutta. Joinakin iltoina nautimme ilolla mehevästi vaahtoavia, tuhdisti katkeroituja paikallisia pilsnereitä ja lagereita. Baarissa puolen litran tuoppi maksoi enintään kolme euroa.

Paluu Suomeen oli kuin isku vasten kasvoja. Suunnitteilla oli keskioluen laimentamista ja ties mitä uusia veronkiristyksiä. Tuli taas kuristava tunne, ettei tyhmiin kansalaisiin luoteta. Kepillä päähän niitä, jotka haluavat juoda keskiolutta saunan jälkeen.

Mallia haetaan taas mistäpä muualtakaan kuin Ruotsista. Ainut vain, että laimennuspuuhissa tuijotetaan kauas menneisyyteen eli 1970-luvulle. Ei ole hoksattu, että Ruotsissakin ollaan höllentämässä otetta. Vastikään uutisoitiin, että sikäläinen Alko eli Systembolaget alkaa kuskata viinaa kotiovelle asti.

Olen varma, että mitä enemmän ihmisille annetaan vastuuta, sitä enemmän he sitä myös kantavat. Jos keskikaljaa ja viiniä myytäisiin joka nurkalla ja vieläpä pilkkahintaan, kiinnostus alkoholiin hiipuisi pikkuhiljaa.

Mitä vaikeampaa juomia on hankkia, sitä enemmän juomisen suunnittelu pyörii mielessä. Lisäksi keskarinhakureissulla Alkossa voi helposti tarttua kyytiin joku väkevämpikin pullo. Näin ei käy ruokakaupassa. Siirtyminen kakkosolueen veisi ruokakaupoista ulkomaiset oluet ja kotimaisten pienpanimoiden tuotteet. Vain isoilla panimoilla on varaa ja kiinnostusta valmistaa kakkosolutta.

Tuoreen kyselyn mukaan oluen laimentamista kannattaa kolmannes väestöstä. Suurin osa heistä on eläkeläisiä, jotka ovat kasvaneet ahdasmielisessä alkoholikulttuurissa. Kossu halkopinossa on ollut heille todellisuutta. Toivoisin, että nuorille annettaisiin mahdollisuus kasvaa terveeseen alkoholikulttuuriin. Sellaiseen, jossa kotimaisista oluista ollaan ylpeitä ja niitä pidetään viinin veroisina ruokajuomina.

Lisäksi toivoisin, että pienpanimoille annettaisiin mahdollisuus kehittää tuotteitaan ja myydä myös yli 5-prosenttisia oluita ruokakaupoissa sekä suoraan panimoilta. Nyt monia oluita saa tiukan alkoholilain vuoksi vain ravintoloista, joissa olut on tunnetusti kallista. Ideaalitilanteessa myös ravintoloiden verotusta laskettaisiin, jotta alkoholinkulutus keskittyisi valvottuihin tiloihin.

On silkkaa lööperiä, ettei oluen ystävä muka huomaisi eroa kolmos- ja kakkosoluen välillä. Mitä enemmän oluessa on alkoholia, sitä täyteläisempää se usein on. Veden lisääminen tekee oluesta, yllättävää kyllä, vetisempää. Sitä paitsi mitä enemmän olutta lantrataan, sitä vähemmän siihen kuluu kotimaista mallasohraa. Tästä viljelijät tuskin innostuvat.

Ja maaseudusta puheen ollen: Onko oikein, että syrjäkylillä asuvat joutuvat ajamaan keskioluen perässä pitkät matkat lähimpään Alkoon? Ai niin, tämähän ei ole mikään ongelma, koska Maria Guzenina-Richardsonin mielestä junttikansalle saa kelvata kakkosolut.

Valistustalkoot voisivat huipentua siihen, että myös viinejä alettaisiin lantrata. Mutta ei niin voi tehdä, koska ulkomailta, hienoista kulttuureista tuleva viini on sivistyneiden ihmisten juoma.

Juoppoja on ollut Suomessa aina ja niitä tulee aina olemaan. Ihmisen tarve päihtyä juontaa juurensa jonnekin tuhansien vuosien taakse. Keinoja tajunnan turruttamiseen on löydetty niin alkoholista, sienistä, huumeista kuin liiman haistelustakin. Mielestäni alkoholi verrattain laimean keskioluen muodossa on tuosta litaniasta kaikkein suotavin. Toki mallia voidaan hakea myös jenkeistä, missä oluen oston ikäraja on korkea, 21 vuotta. Siellä teinit polttavat korvikkeeksi pilveä.

Kakkosoluellakin saa itsensä varmasti humalaan. Sitä täytyy juoda vain vähän enemmän tai sekoittaa joukkoon viinaa. Tai naukata kylkiäisiksi snapsi, kuten Ruotsissa usein kakkosoluen kanssa tehdään.