Ymmärrän vaiko en
Anni Takko: Erilaisuuden ymmärtäminen ei aina ole ihan helppoa, vaikka kuinka kuvittelee itsensä suvaitsevaiseksi.”Jos tietäisi kaiken, ymmärtäisi kaiken”, kuuluu yksi lempiajatuksistani.
Lausahdus lienee totta erityisesti yksittäisten ihmisten elämän suhteen, mutta onko se totta myös suuremmassa mittakaavassa? Ja kuinka lähellä ymmärtäminen on hyväksymistä? Ne eivät tietenkään ole sama asia, mutta toisinaan liippaavat toisiaan läheltä.
Erilaisuuden ymmärtäminen ei aina ole ihan helppoa, vaikka kuinka kuvittelee itsensä suvaitsevaiseksi. Nepalissa asuessani en ymmärtänyt kaikkia hindukulttuuriin liittyviä käytäntöjä, ja koska niistä useimmat olivat muun muassa alakastisia naisia alistavia, en hyväksynyt niitä.
Täällä Senegalissa luin juuri uutisen ramadanin – muslimien paastonajan – alkamisesta. Ramadanin alku riippuu kuun asennosta ja näkyvyydestä. Tänä vuonna ramadan julkistettiin alkavaksi tulevana torstaina. Senegal on verrattain rento muslimimaa, jossa uskontojen välinen rinnakkaiselo on pääsääntöisesti rauhallista. Ramadaninkin aikana saavat esimerkiksi ravintolat olla auki.
Toisin on naapurimaassa Mauritaniassa. Uutista ramadanin alkamisajankohdasta seurasi uutinen Mauritaniasta, jonka mukaan maa on tiukentanut entisestään jumalanpilkasta ja uskonnosta luopumisesta seuraavia rangaistuksia sekä tiukentanut tulkintaa kuolemanrangaistukseen johtavista teoista. Laista on poistettu mahdollisuus tekojen katumiseen.
Naapurimaat, sama uskonto, täysin erilainen tulkinta. Sitä on vaikea ymmärtää, vaikka onhan meille tutusta kristinuskostakin olemassa hyvin erilaisia tulkintoja.
Tarvitseeko Mauritanian lainsäädäntöä yrittää ymmärtää, jos tietää heti, ettei kuitenkaan sitä hyväksy? Me länsimaalaiset pidämme ihmisoikeuksia universaaleina ja niiden perusteella voimme määrittää ei-hyväksyttyjä ja hyväksyttyjä asioita. Se on minusta aivan oikein.
Rajoja on myös pakko voida vetää ja voida puolustaa sorrettujen ja alistettujen ihmisten oikeuksia. Niiden, jotka eivät voi pitää omia puoliaan.
Aito dialogi vaatii kuitenkin ymmärtämistä. Myös ymmärtämistä, ettei tiedä kaikkea. Ymmärrystä, millaisten silmälasien läpi maailmaa katsoo. Onneksi tällä elämänpolulla voi koko ajan oppia, jos niin haluaa. Ja jos ei ole syntynyt mauritanialaiseksi, joka haluaisi vaihtaa uskontoa.
Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja lähetystyöntekijä Anni Takko.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
