Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Kun ketju katkeaa -juttu kolahti lukijoihin

    Lukijalta

    Marraskuun Kantrin ylivoimaisesti suosituin juttu on oli Kun ketju katkeaa. Kirjoittaja Satu Lehtonen voitti jutullaan viime viikolla myös maataloustoimittajien kirjoituskilpailun.

    Seuraaviksi Kantrin lukijaäänestyksessä tulivat jutut Oman arkun äärellä ja Huopatossutehtaassa ei hissutella.

    Kantripaidat arvottiin seuraaville:

    Riitta Mattila, Orivesi

    Leena Niemeläinen, Äitsaari

    Heimo Saarimäki, Ritola

    Seppo Lahtinen, Elimäki

    Leila Korpilahti, Seinäjoki

    Marraskuun Kantrin osio Kun ketju katkeaa oli tosi mielenkiintoinen ja samalla niin ajatuksia herättävä. Nykypäivänä näistä asioista onneksi jo puhutaan avoimesti ja uskalletaan tuoda julki omat mielipiteet.

    Maaseudun asioiden esiintuominen myös näin antaa ajattelemisen aihetta myös monille kaupunkiin karanneille, jotka haikailevat maalaisromantiikkaa pellon laidalla. Ihmisen arvo ei ole tehdyissä töissä eikä saavutuksissa vaan omana itsenään.

    Maatilan johtaminen on päätösten tekoa ja vastuun kantoa. Toivotan kaikkea hyvää elämään niin luopujille, jatkajille kuin nykyviljelijöillekin. Meitä kaikkia tarvitaan!

    Kantri-lehden paras juttu oli mielestäni Kun ketju katkeaa. Kirjoituksessa oli paljon ajateltavaa tämän päivän Suomesta. Varsinkin yksilötasolla, kuinka mennään eteenpäin, kuinka jaksetaan tässä yhä byrokratisoituvassa yhteiskunnassa. Lippua, lappua, lomakkeita, tilakokojen kasvattamista, EU -määräyksiä... Ei ihme jos jatkajaa/jatkajia ei tiloille ole.

    Hyvä kuitenkin, että nykyajan vanhemmat antavat nuorilleen mahdollisuuden ajatella omilla aivoillaan, jatkaako vai ei. Edellisen/edellisten sukupolvien aikana vanhemmat valitsivat lapsistaan tilalle jatkajan ”pienellä painostuksella” (ei annettu käydä kouluja, opiskella, ajatella itsenäistä tulevaisuutta) ja oman vanhuuden turvaajan.

    Jatkaja oli ikänsä vanhapiika/vanhapoika. Eli yksinään ja puursi tilan eteen. Elämän täytti työ ja vanhempien helmoissa pyöriminen. Kumppanin hakeminen yksinäisyyteen alkaa olla verrattain vaikeaa, kun ikää mittarissa noin 50 vuotta. Aika aikaansa kutakin. Voi hyvällä syyllä sanoa, että juna meni jo.

    Raili Kynsilehto, Oulu

    Minuun kolahti juttu: Kun ketju katkeaa, koska omalla tilallamme kipuillaan sukupolvenvaihdoksen mielekkyydestä. Jutussa tuotiin hyvin esiin ristiriidat, joiden kanssa joudumme punnitsemaan, teemmekö jälkikasvumme onnellisiksi vai onnettomiksi!

    Koko lehti oli täynnä asiaa, kiitos siitä!

    Esko Petäjä, Orismala

    Marraskuun Kantrissa kolahti kovimmin Kun ketju katkeaa. Kolmen–neljänkymmenen vuoden välein ajankohtainen joka tilalla. Joskus aiemminkin. Asiaa kannattaa miettiä hyvissä ajoin.

    Mauri Långvik, Ylöjärvi

    Lehdessä on paljon mielenkiintoista lukemista. Marraskuun numeron mielenkiintoisin juttu oli Kun ketju katkeaa. Varmasti monilla pienillä tiloilla mietitään näitä asioita. Henkilökohtaiset tarinat ovat aina mielenkiintoisia.

    Tuula Koivuluoma, Halli

    Marraskuun Kantri-lehden paras juttu Kotitilan kohtalo – sukupolvenvaihdostarinat.

    Lehtenne on todella mainio lukupaketti!

    Päivi Niemi, Virolahti

    Suosikkijuttuni marraskuun numerossa on Oman arkun äärellä.

    Jokaisessa Kantri-lehdessä on ollut useita juttuja, jotka voisin nimetä suosikkijutuikseni. Niin tässäkin. Oman arkun äärellä herätti ehkä eniten tuntemuksia. Olen juuri samaa ikäryhmää kuin kurssilaiset, ja voisin hyvin kuvitella itseni arkkua pykäämään ellen olisi niin surkea puutöissä.

    Selvänä kakkosena tulee Satulat veivät mukanaan. Pakko mainita Marraskuun aitatyömaa-jutun viehkeä peurapiirros.

    Heli Sinkkonen, Saukkola

    Marraskuun Kantri oli taas kiva kokonaisuus.Sen ilmestymistä ihan jo osaa odottaa kuun lopussa. Tässä lehdessä oli useita mielenkiintoisia artikkeleita.Esim:Oman arkun äärellä. Kuolemasta puhuminen ei ole helppoa,tässä jutussa asiat olivat kohdallaan.

    Mirja Mäki, Kurikka

    Kantri on täyttä lukemista ja tämän kuukauden paras juttu: Oman arkun äärellä.

    Raija Mönkäre, Rautjärvi

    Mielestäni paras juttu marraskuun Kantrissa oli Huopatossutehtaassa ei hissutella. Maaseudun Tulevaisuuden tilaajaksi osuin viime kesänä Kauhajoen ruokamessuilla, esittelijä osasi asiansa ja tein kokeeksi lyhyehkön määräaikaistilauksen. Olen näin kaupungistuneena maalaisena yllättävän tyytyväinen, lehdessä on paljon enemmän minua kiinnostavaa luettavaa kuin Suomen mediaa hallitsevassa päivälehdessä. Lehdestä löytyy luettavaa, vaikka maaseudusta ei ole muuta jäänytkään kuin muistot ja nekin jo himmentyneet.

    Martti Valkama, Vantaa

    Paras juttu oli ehdottomasti Huopatossutehtaassa ei hissutella. Hyvä,että meillä Suomessa on vielä joitakin kokonaan kotimaisia tehtaita ja vieläpä samassa suvussa pysyneitä.

    Pirjo Lehtinen, Merimasku

    Voi, voi, kun jouduin taas vaikean tilanteen eteen. Lehti on täynnä mielenkiintoisia, tarpeellisia ja tosi hyviä juttuja. Niistä pitäisi valita vain yksi. Tuntuu epäreilulta rannalle jääviä kohtaan. Tähän pimeään ja holjaiseen ajankohtaan sopii hyvin juttu: Huopatossutehtaalla ei hissutella.

    Liisa Rytky, Haapavesi

    Suuret kiitokset Kantrin toimitukselle ja suunnittelijoille! Kerta toisensa jälkeen ottaessani Kantrin käteeni huomaan sen olevan täynnä erittäin mielenkiintoisia, tavallista elämää lähellä olevia artikkeleita ja aiheita. Jutut ovat tuoreita ja monipuolisia.

    Ja ihanasti on mukana sellainen maalainen näkökulma, jotenkin turvallinen ja leppoinen ilmapiiri. Kantri on ehdottomasti paras tällaisista kuukausittaisista liitelehdistä!

    Liisa Ahokas, Ähtäri