Aasian metropoleista Sotkamoon kotiutunut Ruey Komulainen (oik.) on tehnyt Kainuuta tunnetuksi aasialaisille. Timo ja Ruey Komulaisen lapset Jessica ja Brendon puhuvat suomen lisäksi englantia ja mandariinikiinaa.
Koti kaurapellon kupeessa
Malesialainen Ruey Komulainen ehti haaveilla maalle muutosta Australiassa, mutta elämä veikin maapallon toiselle puolelle Kainuuseen. Monikulttuurisuudesta on maalle paljon hyötyä, jos se osataan nähdä. Nopeasti kehittynyt Malesia on tästä hyvä esimerkki, nainen tuumii.Metropolien sykkeestä maatilalle
Kalakukkoa, karjalanpiirakoita, ohrarieskaa, vihreällä teellä maustettua kakkua ja rambutan-hedelmää: sotkamolaisen kahvipöydän antimia kaikki.
”Maistuuko kalakukko aidolta suomalaiselta kalakukolta”, talon emäntä kyselee englanniksi.
Niin, enpä osaa sanoa. Hyvää se on! Eteläsuomalaisena olen syönyt kalakukkoa lähinnä maalaismarkkinoilla, itse tehtynä en kai koskaan.
Malesialaiselle Ruey Komulaiselle anopin paksun reseptikirjan arkiruuat ja perinneohjeet olivat mieluisimpia kosketuksia suomalaiseen kulttuuriin ja kieleen, kun perhe asettui Kainuuseen yhdeksän vuotta sitten.
”Aluksi taikinakuoresta tuli joko liian tönkköä tai niin kovaa, että se murtui, mutta yrittämällä ja erehtymällä aloin onnistua”, perheenäiti kertoo.
Puheissa Suomi jakautuu herkästi monikulttuuriseen Helsinkiin ja muuhun Suomeen, mutta oikeasti monen pienen pitäjän elämää rikastuttavat kulttuurit maailman monista kolkista.
Komulaisilla suomalaisen maatilan arki sekoittuu luontevasti malesialaisiin perinteisiin. Suomalaisen miehensä, appivanhempiensa sekä sisukkaan luonteensa ansiosta Ruey Komulainen on sujahtanut sotkamolaiseen elämänmenoon ilmeisen helposti.
Tosiasia on, että arki muuttui melkoisesti Suomeen tultaessa. ”Jo pelkästään lasten takia yritin nopeasti totutella suomalaisiin ruokiin ja tapoihin, jotka tulevat heille vastaan viimeistään koulussa”, Komulainen selittää.
Nykyään perhe viettää perinteistä suomalaista joulua kinkkuineen ja laatikoineen, mutta myös kiinalaista uutta vuotta, jolloin tarjolla on aasialaista ruokaa, ja lapsille annetaan perinteisiä punaisiin paketteihin käärittyjä rahalahjoja.
Kerran kuussa Kajaaniin kurvaa aasialaista ruokaa myyvä kauppa-auto, josta hamstrataan mausteita, yrttejä ja vihreää teetä.
Erilaisuus hyödyttää Suomea
Ennen Sotkamoon muuttoa Ruey Komulainen oli ehtinyt asua monissa Aasian metropoleissa: Kuala Lumpurissa, Singaporessa, Tokiossa, Melbournessa. Silti Suomen maaseudun hiljaisuuteen muuttaminen ei ollut niin suuri kulttuurishokki kuin luulisi.
”Olin ehtinyt kokea jo suurimman ’kulttuurishokin’ muuttaessani ensimmäisen kerran ulkomaille Australiaan. Ikäviltä huomautuksiltakaan ei voinut välttyä, sillä sain lukuisia kertoja kuulla kommentteja mustasta tukasta ja ihonväristäni.”
Vastaavaa Komulainen ei myönnä kokeneensa Suomessa. Kajaanin lähikaupassakin puheliaat vanhat naiset lähestyvät usein, vaikka yhteistä kieltä ei aluksi ollut. Jutun juurta löytyy vaikkapa eksoottisista hedelmätiskin antimista, joiden syömiseen Komulainen osaa opastaa.
Alkuun oudoimmat kokemukset liittyivät lähinnä saunakulttuuriin julkisissa paikoissa ja suomalaisille luontevaan tapaan olla pitkiä aikoja hiljaa seurassa.
Kaikilla ei tosin ole varmasti yhtä helppoa, jos tausta on vaikkapa pakolaisuudessa eikä Suomeen ole ennestään siteitä, Komulainen arvelee.
Hän itse oli Suomeen muuttaessaan jo ehtinyt totutella ajatukseen kodista maatilalla peltojen syleilyssä.
Viime kuukausien monikulttuurisuuskohua sotkamolaiskodissa ei ole juuri seurailtu. Paitsi nyt, kun toimittaja on siitä etukäteen maininnut, Komulainen kävi netistä lukemassa, mitä aiheesta on kirjoiteltu.
”Homogeenisissä maissa on aina ollut kivuliasta, kun sinne muuttaa eri kulttuureista tulevia ihmisiä. Uskon kuitenkin, että lapsieni sukupolvella on jo helpompaa”, hän pohtii.
Koko monikulttuurisuuskysymys tuntuu malesialaisesta näkökulmasta vieraalta: 30 miljoonan ihmisen asuttamassa Malesiassa kun asuu malajien lisäksi kiinalaisia, intialaisia, punjabilaisia, sikhliläisiä... Rueyn malesiankiinalaisessa kodissa puhuttiin mandariinikiinaa, kantoninkiinaa, hakkaa ja hokkienia – riippuen siitä, kuka puhui kenelle.
Komulaisten lapset, 14-vuotias Jessica ja 12-vuotias Brendon, puhuvat suomen lisäksi sujuvasti englantia ja sukulaisille mandariinikiinaa.
Ruey Komulainen kannustaa miettimään, miten Suomi voisi hyödyntää maahanmuuttajien osaamista. Nainen itse käy malliesimerkistä. Hän on järjestänyt vierailuja Aasian maiden lähetystöille Kainuuseen, toiminut linkkinä aasialaisten ja suomalaisten opiskelijoiden välillä sekä ollut järjestäjänä ja tulkkina paikallisten yritysten ja kaupungin johdon bisnesmahdollisuuksia kartoittavalla matkalla Aasiaan.
Ruey Komulaisen mielestä eri kulttuureista tulevat ihmiset sopeutuvat kyllä toisiinsa, jos puolin ja toisin on siihen halua.
”Pitää olla kiinnostunut muista ja myös valmis kertomaan omasta kulttuuristaan kiinnostuneille.”
Juuri kyky suvaita ja kunnioittaa erilaisuutta on mahdollistanut Malesiankin nousun köyhästä kehitysmaasta maailmanlaajuisesti arvostetuksi valtioksi, Komulainen sanoo.
Vieraiden kuppeihin kaadetaan vielä kotoisaa juhlamokkaa sekä tummaa, vahvaa malesialaista kahvia, ja mietitään mistä Helsingissä mahtaisi saada oikeita karjalanpiirakoita. Sellaisia kauniisti ja tasaisesti rypytettyjä ohutkuorisia, niin kuin Rueyn leipomat.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
