Autovero nousi kuolleista

Mielipide

25.1.201701:00

Kolumni

Niklas Holmberg

Huhut autoveron kuolemasta ovat ennenaikaisia ja vahvasti liioiteltuja. Yritys oli kova, mutta vauhti loppui kesken.

Liikenneministeri Anne Berner (kesk.) löi autoveroa puukolla selkään. Veroja rakastavilla poliitikoilla oli täysi työ saada vuotava potilas tolpilleen.

Bernerin taktiikka oli kieltämättä härski. Mersujen alennushinnaston julkaiseminen verkossa ei varsinaisesti kuulu liikenneministeriön toimialaan.

Autovero on osa suomalaista kulttuurihistoriaa kohta 60 vuotta. Vuoden 1958 jälkeen kansa on yrittänyt välttää veroa ja verottaja on yrittänyt estää veron välttelyn.

Pakettiautojen matalampi autovero on ollut todellinen innovaatioiden lähde.

Ensimmäinen muistikuvani autoverokikkailusta on epämukava matka kaverini isän farkkumersun vanerista sahatulla takapenkillä. Se oli aikaa, jolloin koko Suomi halusi ajaa pakettiautolla.

Muistatko vielä piilofarmari-Taunukset, 80-kympin lätkällä varustetut jenkkilaivat tai tyylikkäällä lasikuitulaatikolla korotetut Citroenit? Älyttömyyden huippu saavutettiin rälläkällä "avolava-autoiksi" muutetuilla Chevy Camaroilla. Vieläkin on myynnissä "kuorma-autoiksi" muutettuja Toyota Hiluxeja.

Moni kuvitteli autoveron kuolevan jo Suomen EU-jäsenyyteen. Toisin kävi, Saksan halpojen autojen taivas ei auennut suomalaisille. Valtio ja sen uskolliset virkamiehet ryhtyivät sitkeään viivytystaisteluun.

Oikeustaistelu käytettyjen tuontiautojen veroista on kafkamainen tarina. 20 vuoden aikana valtio on hävinnyt lukuisia juttuja eri oikeusasteissa, valittanut, hävinnyt taas ja valittanut uudestaan. Pelkät oikeudenkäyntikulut ovat arvioiden mukaan kymmeniä miljoonia. Veronpalautuksia, viivästyskorkoja ja vahingonkorvauksia on maksettu satoja miljoonia.

Tullin byrokratiamyllyn lisäksi käytettyjen tuontiautojen verotus on ollut iso rasite Suomen oikeusjärjestelmälle. Ylen mukaan esimerkiksi vuonna 2006 Helsingin hallinto-oikeuden kaikista asioista 40 prosenttia käsitteli autoverotusta.

Kymmenen vuotta sitten tapahtui odottamaton ihme, kun Vanhasen hallitus päätti pudottaa autoveroa reilusti. Sittemmin veroa on taas hilattu ylös ja alas ja luotu uusia laittomuuksia ja lisää käräjöintiä tuontiautojen verotukseen.

Autoveroa on inhottu, mutta kateusverolla on aina ollut puolustajia. Moni ajattelee, että naapurilla olisi varaa maksaa Audistaan vähän enemmän.

Autovero vie ökyauton ostajalta kymmeniä tuhansia. Miljoonan euron purjeveneen ostaja itkee 150 euron veneveroa.

Autoveron alennusta vastustetaan senkin takia, että se laskee autojen arvoja. Tällä logiikalla veroa pitäisi nostaa reilusti, niin, että kaikki autonomistajat rikastuisivat.

Millä autoveron poisto sitten pitäisi paikata? Bensavero rokottaa paljon ajavia, vuotuinen käyttömaksu vähän ajavia. Moottoritietullit työmatkaa ajavia. Aina joku häviää ja toinen voittaa. Bensan hinta on parin vuoden aikana vaihdellut 40 senttiä litralta. Siihen verrattuna muutaman satasen maksut ovat yhdentekeviä.

Ruotsi poisti autoveron EU-jäsenyyden myötä yhdessä yössä. Joku hävisi, toiset voittivat. Ei tullut kapinaa eikä Ruotsi ole rikkaiden paratiisi vieläkään.