Kun palveluverkosta on jäljellä solmu

Kouluverkkoa koskevissa ratkaisuissa on kyse valinnoista, jotka vaikuttavat kunnan palveluiden järjestämiseen laajemminkin.

Kouluverkon merkitys palveluverkon tukemisessa ja kehittämisessä lähtee koulurakennuksen monikäyttöisyydestä, minkä lisäksi palveluilla on toisiaan tukeva vaikutus. Se taas on suurempi siellä missä palveluita on vähemmän.

Kouluverkon kattavuudessa ja monipuolisuudessa on mahdollisuuksia vain menetettäväksi. Tätä kuvaa pelkästään 2000-luvun tapahtunut muutos perusopetuksen maantieteessä.

Vielä on minkä varaan vetovoimaisuutta virittää, mutta samalla on hyvä tiedostaa, että Suomessa on jo joukko yhden peruskoulun kuntia. Kun jäljellä on solmu, mitä seuraavaksi?

Tilastojen mukaan Suomessa oli 60 yhden peruskoulun kuntaa vuonna 2017. Kaikkiaan kuntia on 311.

Maakunnittain tarkasteltuna edustettuna ovat muut paitsi Etelä-Karjala, Kanta-Häme, Kymenlaakso ja Pohjanmaa. Pienten kuntien Ahvenmaa isoimmalla osuudella, mutta viisi tai useampi kunta löytyy myös Keski-Suomesta, Pohjois-Savosta, Pohjois-Pohjanmaalta, Lapista ja Varsinais-Suomesta.

Yhden koulun kunnat ovat pieniä, sillä ainoastaan seitsemässä kunnassa oli yli 3 000 asukasta ja 25 jää alle 1 500 asukkaaseen.

Alle 15-vuotiaiden osuus oli alle 15 prosenttia 44 kunnassa ja luontainen väestönkasvu pakkasella 53 kunnassa.

Kehityksellä on siis osaselittäjänsä. Joukossa on kuitenkin myös kuntia, joissa nuorten osuus oli lähes tai yli viidenneksen ja luontainen väestökehitys positiivista (erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla).

Mitä itse kouluihin tulee, niin 15 oli alakouluja ja 45 yhtenäiskouluja. Taaskaan kuntajoukon iso kuva ei ole koko kuva, sillä ”alakoulukuntien” vastapainona oli kahdessatoista kunnassa vielä lukio, yhdessä ammatillinen oppilaitos ja yhdessä lukio ja ammatillinen.

Koko lukioverkkoon (2017: 340 lukiota) peilaten osuus on vajaat neljä prosenttia, ammatillisesta (96) kaksi prosenttia.

Maantieteellisesti lukioista neljä sijaitsi Lapissa, kolme Pohjois-Savossa ja ammatilliset oppilaitokset Pohjois-Karjalassa. Toisin sanoen siellä, missä koulumatkat ovat jo pitkiä.

Koulujen suhde tukee tilastojen kertomaa siitä, että yhtenäiskoulujen ja suurten yksiköiden määrä kasvaa kokonaiskouluverkon kustannuksella.

Toisaalta kehitys on mennyt hyvään suuntaan, sillä isojen ja uusien yksiköiden myötä palveluja kokoavat, tilavaihtoehtoja kokeilevat ja rajoja ylittävät tilaratkaisut ovat lisääntyneet.

Uutta rakennettaessa kunta on aktiivinen osapuoli, ja uutta suunniteltaessa löytyy yhteinen sävel eri osapuolten kesken.

Haaste onkin siinä, kuinka tämä yhteistyötoimintamalli ulotetaan sekä keskusten ulkopuolelle että toiminnassa olevien koulurakennusten monikäyttöisyyden kehittämiseen – jo yhdessä ja samassa kunnassa.

Palveluverkon kutistumisen todellisuutta havainnollistaakseni otan rinnalle vielä yhden kaupan kunnat.

Helsingin Sanomat julkaisi kaksi vuotta sitten (23.10.2016) jutun kunnista, joissa ei ole kahden suurimman kauppaketjun vähittäiskauppaa. Näitä kuntia oli 61, nyt lukumäärä olisi 60.

Kun limitetään nämä kauppa- ja koulukunnat, löydetään 26 yhteistä kuntaa ilmentämään sitä, mitä palveluverkosta on jäljellä.

Tilastollisesti kyläkaupoilla ja kyläkouluilla on ollut samanlainen ”puolittumiskehitys”, joskaan tarkempaa tietoa ei ole siitä, moniko osuu samalle kylälle ja missä järjestyksessä kehitys on kulkenut. Mainittu kuntajoukko saattaa antaa osaltaan vastauksia tähän.

Kun jäljellä on solmu, mitä seuraavaksi?

Viisasten kiveä ei ole tarjota, mutta kun tehdään tietoisia valintoja, pitää olla tietoinen myös valintojen vaikutuksista. Puhutaan sitten palveluiden järjestämistä tai niiden käyttämisestä.

Toki valinta on joskus väistämätön.

Väistämätöntä on myös se, että minimin äärellä oltaessa tulevaisuuden lähipalveluverkon ylläpitäminen edellyttää avarakatseisia, rajat ylittäviä ja älykkäitä yhteistyöratkaisuja.

Vaihtoehtona moni asia arjessa karkaa aina vaan kauemmas – myös lapset ja nuoret.