Lukijalta: Porista Parkanon kautta Haapamäelle kulkeva rata tulisi kunnostaa maamme logistiseksi pääradaksi

Puukuljetusta junalla Kaskisissa. Kuvituskuva. Kuva: Johannes Tervo

Suomessa tiestön kunto uhkaa heiketä juuri siellä, missä on eniten raskaita metsäteollisuuden kuljetuksia. Samaan aikaan puolet rautateistämme on vajaakäytöllä tai ihan käyttämättä rappeutumassa ja ilmastopoliittiset tavoitteet ollaan sälyttämässä yksityismetsänomistajien kustannettaviksi.

Miksi ei edes haluta huomata raidelogistiikan mahdollisuuksia laajassa ja pitkien etäisyyksien valtakunnassa?

Ratkaiseva mahdollisuus ovat maamme leveimmällä kohdalle aikanaan rakennettu poikittaisrata sekä Porista Parkanon kautta Haapamäen risteysasemalle että Vaasasta ja Kaskisista samoin Haapamäen risteysasemalle tulevat radat, mitkä jatkuvat Haapamäeltä samana ratana Jyväskylän ja Pieksämäen risteysasemien kautta Karjalan radalle sekä Joensuuhun että Savonlinnan kautta Parikkalaan.

Haapamäen risteysaseman kautta kulkeva poikittaisrata palauttaisi maahamme nyt puuttuvan toiminta- ja toimitusvarman rataverkoston, mikä nyt todellisuudessa puuttuu ja logistiikka ahdetaan valtateille. Veronmaksajat maksavat tämän kustannukset suoraan ja välillisesti. Samalla monet teolliset ja muutkin toiminnot menetetään maakuntien seutukunnilta suuriin väestökeskuksiin. Rataverkoston puuttuessa maaseudun Suomi kuihtuu ja köyhtyy uusiutuvien rikkauksienkin keskellä.

Poikittaisradan vaikutukset koskettaisivat suoraan liki kymmentä maakuntaa ja välillisesti koko Suomea. Haapamäen risteysaseman kautta poikittaisrata avaisi mielekkäät ja huoltovarmuuden kannalta välttämättömät yhteydet lähes koko Suomesta Pohjanlahden yli Skandinaviaan ja sieltä etelään koko Eurooppaan. Yhtä merkittävä mahdollisuus ovat eri reitit Brittein saarille ja Atlantin yli.

Uusilla junavaunujen telinvaihtojärjestelyillä voidaan myös kansainvälisiä junalauttatoimintoja toteuttaa sujuvasti ja ilman raideleveyksien muuttamista Suomessa.

Geopoliittinen tilanne on muuttunut ja yli kymmenen vuotta sitten laadittu valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma vuosille 2021–2032 on auttamattomasti vanhentunut. Nyt tarvitaan suunnan muutos, ja se on "länsi–itä–länsi"-suuntaus.

Poikittaisrata on edullisesti kunnostettavissa maamme logistiseksi pääradaksi, koska rata- ja ratakäytävä on olemassa ilman maiden pakkolunastuksia ja niiden valitusprosesseja.

Väitän myös, että Poikittaisrata kuvaamallani tavalla mahdollistaisi Suomen ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamisetkin yksityismetsänomistajien elinkeinoa kurittamatta, koska raideliikenne mahdollistaisi haitallisten päästöjen vähenemisen.