Sovinto olisi paras loppu kartellikäräjille

Helsingin käräjäoikeuden tiedotteen ja Maaseudun Tulevaisuuden kirjoitusten mukaan käräjäoikeus on 22. kesäkuuta hylännyt kokonaan Metsähallituksen noin 160 miljoonan euron korvausvaatimuksen Stora Ensoa, Metsäliittoa ja UPM-Kymmeneä vastaan yhtiöiden puunostokartellin 1997–2004 metsähallitukselle aiheuttamasta myydyn raakapuun alihinnasta.

Lisäksi käräjäoikeus on velvoittanut Metsähallituksen maksamaan yhtiölle oikeudenkäyntikuluista noin 8,5 miljoonaa euroa. Käräjäoikeus perustelee tuomiotaan sillä, ettei Metsähallitus ollut näyttänyt, että kartellista olisi aiheutunut kanteen kohteena olleista kaupoista taloudellista vahinkoa.

Metsähallitus harkitsee valittamista hovioikeuteen. Käräjäoikeudessa odottavat vuoroaan useat kymmenet vastaavat korvausoikeudenkäynnit, muun muassa Suuri Savotta-ryhmän jutut. Näiden kaikkien kantajat avustajineen yrittävät nyt tuomiosta arvioida kannattaako heidän jatkaa oikeudenkäyntejään.

Summien suuruudet herättävät ikäviä ajatuksia ahneudesta ja jälkiviisaudesta. Tuomion perustelut ja lehtikommentit sekä Suomen oikeudenkäyntijärjestelmän heikkoudet herättävät ajatuksia tällaisten vaikeiden juttujen tuomioiden sattumanvaraisuudesta.

Kannattaako Metsähallituksen valittaa ja muiden kantajien jatkaa oikeudenkäyntejään vai voisiko erimielisyydet vielä saada ratkaistuksi jollain rakentavalla tavalla?

Valittamista puoltaa käräjäoikeuden perustelu, että Metsähallituksen olisi pitänyt todistaa kartellista aiheutuneen alihintaisuutta. Se vastaa toki Suomen todistusoikeuden pääsääntöä.

Todistustaakan asettamisella yhtiöille olisi kuitenkin vahvat perusteet. Yhtiöiden kartelli ja sen laajuus on jo muussa yhteydessä vahvistettu, ja kartellit on kielletty paljolti niiden vastapuolille melkein aina aiheuttamien taloudellisten vahinkojen vuoksi.

Käräjäoikeus olisi myös voinut soveltaa sitä todistussääntöä, että jos luotettavaa näyttöä vahingon suuruudesta ei ole tai se on vain vaikeasti esitettävissä, vahingon määrä tulee arvioida.

Valittamista puoltaa myös oikeuden ratkaisuun ehkä tiedostamatta vaikuttaneet käräjäoikeuden tulostavoitteet, työruuhka ja niistä seuraava houkutus saada odottavat oikeudenkäynnit peruuntumaan.

Valittamista vastaan puhuu Suomen asiantuntijatodistelukäytäntö. Lain mukaan joko tuomioistuin tai osapuolet hankkivat asiantuntijatodistajat. Käytännössä tuomioistuimet jättävät sen asianosaisille.

Asiantuntijatodistajat tuntevat solidaarisuutta heidät nimenneelle asianosaiselle. Olen tuomarina kuullut lukuisia asiantuntijatodistajia, enkä muista yhdenkään kertoneen hänet nimenneen asianosaisen vahingoksi. Heidän lausuntonsa poikkeavat usein huomiota herättävän paljon toisistaan. He eivät silti halua arvostella toisiaan.

Tuomioistuimilla ei ole vastaavaa erityisasiantuntemusta, eivätkä ne yleensä uskalla perustaa ratkaisuaan asiantuntijoiden esiintymiseen tai kertomusten yksityiskohtiin. Jos tuomioistuin ei osaa arvioida kumman asianosaisen todistelu on parempi, se joutuu tekemään ratkaisunsa edellä mainittujen todistussääntöjen perusteella, kuten nyt on käynyt.

Valittamista vastaan puhuu myös jutun suuruus ja sääntömme, että todistelu tulee ottaa vastaan keskitetysti, suullisesti ja niin suppean ajan puitteissa, että tuomarit pystyvät heti tuoreeltaan kaiken näytön vielä muistaessaan ratkaisemaan mikä on uskottavinta.

Sellainen keskitetty todistelun vastaanotto ei onnistu näissä jättijutuissa sen enempää käräjä- kuin hovioikeudessa.

Osapuolten on niin halutessaan helppo välttää kaikki edellä mainitut epävarmuudet tekemällä sovinto. Sitä puoltaa, etteivät osapuolet puukaupat aikoinaan tehdessään voineet aavistaa, että olisi mahdollisuus tällaiseen ”jälkirahastukseen”.

Muut myyjäyhtiöt kuin UPM-Kymmene ovat jo joutuneet maksamaan valtiolle kohtalaiset seuraamusmaksut.

Jos nyt tuomittavat korvaukset nousevat isoiksi, se herättää kateutta meissä käräjien ulkopuolelle jääneissä. Tällainen käräjäsaleissa melkeinpä verissä päin tappeleminen ei rohkaise puukauppoihin sitä suurta metsänomistajien joukkoa, joka on viime vuosina jättäytynyt kokonaan puunmyynneistä pois.

Loppupäätelmäksi tulee siten, että osapuolten tulee pikapikaa tehdä jonkinlainen sovinto. Sen ei tarvitsisi olla iso. Euro tai muutama myytyä kuutiota kohden olisi mielestäni sopiva.

Kotka