Lukijalta: En ole havainnut lisääntynyttä mäntyjen harsuuntumista – kuusissa sen sijaan on tuhoja

Männikköä. Kuvituskuva. Kuva: Markku Pulkkinen

Emeritusprofessori Erkki Lähde on kiinnittänyt huomionsa männyn taimien neulasvuosikertojen vähenemiseen (MT 3.10.). Hänen opintovuosiensa aikana 1960-luvulla Etelä-Suomessa oli 4–5 ja pohjoisemmassa 7–9 neulasvuosikertaa rungossa. Nyt niiden arvioidaan puolittuneen ja siten heikentävän puun elinvoimaa.

Samaan huoleen on kiinnitetty huomiota aiemminkin, eikä syy ole lopullisesti selvinnyt.

Syinä Lähde ehdotti kirjoituksessaan luonnon yleistä vaurioitumista, paahteisuutta ja kuumia säitä. Taimikoiden kasvun vähenemisen nähdään nyt uhkaavan näivettää nuoret taimikot maamme eteläosassa.

Puut näyttävät kasvavan nykyilmastossa pienenevällä neulasistolla yhtä hyvin kuin aiemmin.

Olen valokuvannut metsiämme 50 vuoden ajan ja katsoin harvenemista vanhimmista kuvistani. Yksi syy tähän oli keskusteluni aikanaan 1980-luvulla metsäekologian emeritusprofessorin Pertti Harin kanssa. Kummallakin meistä oli Lähteen kanssa samankaltaisia silmävaraisia havaintoja. Emme kuitenkaan osanneet arvioida syitä ilmiöön.

Sittemmin olen seurannut männiköiden latvustoja siellä, missä yleensä olen liikkunutkin. Toisen Salpausselän paahteisuuden edistämiseksi perustetuilla rinteilläni en kuitenkaan ole havainnut mäntyjen harsuuntuneen.

Tienvarsien ja taajamien omakotitalojen yksittäiset vanhat männyt näyttävät nyt elinvoimaisilta ja latvustot tuuheilta. Yksittäisiä uusia keloja ei juuri sen jälkeen ole löytynyt edes pääkaupunkiseudun kallioilta, kun puita kuivui 2000-luvun alkuvuosina. Mäntyjen latvustot ovat elinvoimaisia, mutta kuuset kuolemassa kaarnakuoriaisten tuhoihin.

Ongelmaa pitäisi tutkia vaikka Koneen säätiön rahoituksella, kuten nuori Erkki Lähde teki 1960-luvulla.

Simo Hannelius

metsänhoitaja, metsänomistaja

Kauniainen