Kaikki kotiin

Mielipide

18.1.201215:00

Kolumni

Mia Palokallio

Jalassa lasten vanhat pyjamanhousut ja virttyneet villasukat. Kädessä reilu kuppi maitokahvia ja syliin tunkemassa pieni piski. Hidas aamu kotosalla eikä kiire minnekään. Se on ihan parasta.

Kun kotona on kaikki hyvin, se on paras paikka maailmassa. Ei tarvitse esittää mitään, saa vaan olla möllöttää juuri niin kuin on.

Kodin merkitystä on meillä kotona mietitty kuumeisesti viime viikkoina. Sitkutellako ahtaaksi käyneessä kotikolossa, kun poikaset kumminkin lentävät pian pesästä? Vai ottaisiko elämää pitemmän velan ja satsaisi vielä tässä vaiheessa kotiin?

Eihän kodissa ole tärkeintä seinät ja katto, ei pinnat eikä pinta-alat, vaan henki ja sydän.

Silti ja juuri siksi päätimme panostaa nyt kaikki kotiin. Ettei kotoa tarvitse lähteä ainakaan siksi, että siellä on liian ahdasta. Että omille siivilleen haikailevilla on kiintopiste tuulisessa maailmassa, että kotiin voi aina tulla.

Tämän Kantrin Aina kotona -paketti kertoo ihmisistä, jotka ovat aina kotona (s. 4–7). Savolaisille, Mäkelöille ja Sini Hakomäelle se on vapaaehtoinen valinta, sillä heistä kotona on parasta, mukavinta ja helpointa. Ainakin juuri nyt.

Elämään kuuluvat erilaiset vaiheet. Joskus voi olla tärkeää kiertää maailmaa tai ainakin kurkata mitä on kotikylää kauempana. Mutta ei kannata erehtyä luulemaan, että elämä on muualla. Jotkut eksyvät radalle ja hukkaavat kiintopisteensä. Miten ihanaa onkaan löytää vihdoin kotiin!