Lisää ruista ranteeseen

Ruis herättää meissä monessa myönteisiä mielleyhtymiä. Ruis on meille aina ollut jo ammoisista ajoista lähtien voiman symboli. Rukiiseen ja ruispeltoihin on myös aina mielletty perinteistä, suomalaista kansallisromantiikkaa.

Ruisleipä on meille suomalaisille tärkeä energian lähde, jonka voimalla jaksamme työskennellä päivästä toiseen. Rukiin terveysvaikutuksia on tieteellisesti tutkittu useiden vuosien ajan ja näytöt ovat olleet kiistattomia. Kuluttajat myös suosivat ruisleipää ostoksissaan.

”Lohas”-ihmisten (lifestyle of health and sustainability) määrä kasvaa kokoajan. Näille kuluttajille ostopäätökset ovat arvopohjaisia. He kiinnittävät valinnoissaan erityistä huomiota terveyteen, ympäristönäkökohtiin ja kestävään elämäntapaan.

Kuitenkin näin positiiviseen asiakokonaisuuteen heijastuu negatiivinen vivahde. Kaikki Suomessa valmistettu ruisleipä ei olekaan valmistettu kotimaisesta raaka-aineesta. Miksei?

Rukiin kokonaisviljelyala Suomessa on vaihdellut 2000-luvulla 7 000 ja 32 000 hehtaarin välillä. Viimeisen kolmen vuoden aikana trendi on kuitenkin ollut ylös. Tänä vuonna korjattiin noin 75 miljoonan kilon sato. Valitettavasti se ei kata kotimaisen elintarviketeollisuuden tarvetta, vaan osa rukiista joudutaan edelleen tuomaan ulkomailta.

Syyskuussa elintarviketeollisuudesta lähti liikkeelle aloite, johon lähtivät ensimmäisessä vaiheessa mukaan myös maataloustuottajat ja kasvinjalostaja. Heidän missionsa on selvä. Kotimaisen rukiin viljelystä on tehtävä nykyistä houkuttelevampaa. Sitä kautta voidaan nostaa omavaraisuusastetta rukiin tuotannossa Suomessa.

Tämä takaa jatkossa kotimaiselle kuluttajalle paremman varmuuden siitä, että ostaessaan kotimaista ruisleipää hän ostaa myös kotimaisesta raaka-aineesta valmistettua ruisleipää.

Rukiin viljelyn lisäämisestä on puhuttu ennenkin, mutta miten on tilanne muuttunut nyt aiempiin yrityksiin verrattuna?

Yhteistyö ketjun eri osien välillä on aina suuren muutoksen ydin. Hankkeeseen ovat tässä vaiheessa sitoutuneet kasvinjalostajat, tuottajat ja elintarviketeollisuus. Kuluttajien sitoutuminen on aistittavissa ostoskäyttäytymisen kautta.

Sadolle ja sen jatkojalostukselle on hyvä kysyntä kotimaassa. Kuluttajat arvostavat ruista ja kotimaisuutta. Ruisleivälle on kasvavaa kysyntää, jota heijastelee myös myllyjen jauhatustilastoiden kasvutrendi.

Aiemminkin on todistettu se, että yksin toimien kurssia on vaikea kääntää tai taistelua voittaa, mutta hedelmällisellä yhteistyöllä on mahdollisuus päästää pitkäaikaisiin ja pitkäkestoisiin menestystarinoihin.

Keskustelu rukiin omavaraisuudessa kääntyy helposti raaka-aineesta maksettavaan euromäärään. Näkemyksiä on sen puolesta, että jos raaka-aineesta maksetaan tarpeeksi, silloin sitä on myös enemmän tarjolla.

On muistettava, että luonto on lahjomaton. Vaikka raaka-aineesta oltaisiin valmiita maksamaan suuriakin summia, se ei takaa raaka-aineen saantia. Jos ilmastolliset olot ovat mahdottomat, niin eurolla ei voida ostaa parempia kasvuolosuhteita. On kehitettävä jotain muuta!

Tässä kohtaa onkin erittäin hieno asia, että kasvinjalostaja on lähtenyt hankkeeseen mukaan. Lajikekehityksen myötä rukiin satotasoja ja viljeltävyyttä voidaan parantaa huomattavasti. Talvenkestävyys on jo hyvällä tasolla.

Rukiin viljelyä voidaan myös laajentaa uusille alueille. Syksyinä, jolloin kylvöolot ovat mahdottomat, hyvä kevätruislajike pelastaa paljon rukiin viljelypinta-alaa. Uusi satoisa kevätruislajike, joka muistuttaisi ulkonäöltään ja viljelyvarmuudeltaan kevätvehnää, olisi varma menestys viljelijöiden keskuudessa. Satotason noston myötä myös euroja tulisi enemmän viljelijän kukkaroon.

Tietyn kansallisromantiikan poistumisen uhallakin rukiin korren lyhentäminen helpottaisi olennaisesti rukiin viljelyä.

Hankkeen etenemisen myötä rukiin viljely on tuottajille vielä varmempi valinta tulevaisuudessa, koska kotimaisella rukiilla ja ruisleivällä on hyvä kysyntä kuluttajien keskuudessa.

Vaikka tietyt ”muotitrendit” välillä nostavatkin päätään, ruisleivän suosio näyttää säilyvän kuluttajien valinnoissa. Nykyisellään ruis ei ole riittävän kilpailukykyinen taloudellisesti eikä viljelyteknisesti muihin viljoihin verrattuna. Rukiin satotasojen nostojen ja rukiin viljelyn varmuuden parantamisen kautta ruis on tulevaisuudessa vahva ja taloudellinen vaihtoehto verrattuna muiden viljakasvien viljelemiseen.

Yhteistyö ja sitoutuminen koko arvoketjussa parantaa mahdollisuuksia yhteisten päämäärien saavuttamisessa. Nyt on kylvetty hyvä yhteistyön siemen, josta voi hyvin kasvaa menestyksekäs, kansallinen ruistarina.

Tulevaisuudessa on luvassa vielä enemmän kotimaista ruista ranteeseen!