Missä ovat kotimaiset reilun kaupan tuotteet?

Kauppojen hevi-osastoilla on valinnanvaraa. Voi valita ostatko edullisempia banaaneja vai jonkun verran kalliimpia reilun kaupan banaaneja, joista tuottajien taskuun jää suurempi siivu rahaa. Missä ovat markettien hyllyllä reilun kaupan perunat, liha, leipä, maito, tomaatit ja kananmunat?

Mikäli jonkin kriisi koettelisi maatamme, niin kaikenlaiset banaanit poistuisivat kauppojen hyllyltä alta aikayksikön, koska noin 80 prosenttia Suomen elintarvikkeista tuodaan meriteitse. Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa varautuminen ennakolta on tärkeää. Huoltovarmuus on nostettu tikun nokkaan viimeaikaisissa keskusteluissa eri medioissa. Huoltovarmuudesta puhuttaessa kotimainen ruokahuolto ja maanviljelijöiden ahdinko eivät kuulosta hyvältä yhdistelmältä.

Polttoaineiden, sähkön ja lannoitteiden hintojen nousua ei maanviljelijä saa juurikaan lisättyä tuotteidensa myyntihintaan. Omalle työlle ei jää mitään katetta tai tilipussi näyttää satokauden jälkeen peräti miinusmerkkiseltä. Aika huolestuttavan paljon tuntuu maatiloja nyt lopettavan toimintaansa, koska tuotantokustannukset karkaavat käsistä, mutta lopputuotteen hinnoittelusta päättää suuret kauppaketjut.

Itse pyrin ostamaan tuotteita suoraan tuottajilta, esimerkiksi lampaan lihaa. Tämä ja vastaavat toriostokset eivät kuitenkaan poista ongelmaa, koska suurimmat tulot tulevat myynneistä meijereille, teurastamoille ja tukkureille. Kustannusjaossa täytyy siis tapahtua isompi reformi, jotta meillä on jatkossakin kotimaisia tuotteita saatavilla, oli sitten kriisiaika tai ei.

Keskitän ostoni siihen kauppaketjuun, joka ensimmäisenä lanseeraa markkinoille kotimaiset reilun kaupan tuotteet, joiden myyntihinnasta suurin osa ”sataa viljelijän laariin”.

Pidetään peli reiluna ja suurin osuus sille, jolle se kuuluu.