Hyvinvointi on ruuantuotannon edellytys

Maatilan, kuten monen muunkin yrityksen, suurin riski löytyy yllättävän läheltä. Se on yleensä yrittäjä tai yrittäjäpariskunta itse. Maatilalla kaikki kietoutuu ihmisten ympärille.

Varsinkin nyt, kun monella tilalla talous on todella tiukoilla, stressitekijöitä on kasapäin. Viime kesänä kuormitusta oli surkean sään vuoksi ja lepo jäi vähiin. Pahimmillaan lomalle ei päässyt, kun oli jatkuvasti kytättävä sopivaa rakoa sateesta esimerkiksi ruiskutuksille tai säilörehun korjuulle.

Kiirettä ja kuormitusta jaksaa kyllä aikansa, mutta kun sitä on niin paljon, että mennään äärirajoilla, pienikin vastoinkäyminen voi kaataa kaiken. Se on se kuuluisa kamelin selän katkaiseva viimeinen korsi. Ihmisten tai eläinten sairastuminen, konerikko, perhesuhteiden ongelmat, vesivahinko tai vaikka hajonnut rengas voi olla se viimeinen niitti.

Ylikuormitustilanteessa ihminen menettää kyvyn nähdä kokonaisuuksia tai mittasuhteita. Asiat tuntuvat vyöryvän päälle ja pienet ongelmat kasvavat suuriksi. Muiden ihmisten teot ja puheet alkavat tuntua henkilökohtaisilta hyökkäyksiltä. Kaikki kaatuu.

Siinä tilanteessa avun hakeminen saattaa olla ylivoimaista. Parasta, mitä voi tapahtua on se, että joku huomaa tilanteen ja tulee apuun. Usein jo pieni kysymys saattaa auttaa. Miten jaksat? Onko kaikki hyvin? Oletko levännyt riittävästi? Haluaisitko jutella? Ehkä keskustelua ei synny, mutta jo ajatus ja tunne siitä, että joku välittää, voi olla ratkaiseva.

Kuormitustilanteessa auttaa sekin, että on olemassa toivoa ja on valoa tunnelin päässä. Kun tietää stressin olevan väliaikaista, voimavaroja löytyy ihmeen paljon. Valo saattaa olla tulossa oleva tukimaksatus tai lihatili, tuleva loma, loppuun saatava rakennusprojekti. Sen pitää olla totta ja nähtävissä. Siksi esimerkiksi tiedot tukimaksatusten siirtymisestä saattavat olla musertavia. Siinä tilanteessa hallinnon kommentti, että kyseessä on pieni summa tai vain pieni osa tiloista, on ylimielinen ja loukkaava. Sillä kahdella tonnilla saattaa olla todella suuri merkitys!

Monelle stressaantuneelle viljelijälle maaliskuun 11. päivä oli merkittävä. Traktorimarssilla koettu suomalaisen maatalouden arvostus oli uskomattoman hieno kokemus: suuri yleisö ja kuluttajat ovat suomalaisen maanviljelijän puolella ja työtämme arvostetaan!

Myös viljelijöiden yhteishenki oli käsinkosketeltavaa. Kun esimerkiksi nelostietä etelään kulkeva traktorikaravaani kokoontui yhteen taukopaikoille, tuli tunne, ettei tässä olla yksin. Vastaantulevien peukutukset ja rekkakuskien tervehdykset nostivat hymyn huulille. Matka tuntui huomattavasti lyhyemmältä.

Eräs toimittaja sanoi, että on tapahtunut suuri muutos. Nyt viljelijät uskaltavat puhua ongelmistaan. Talouslukuja ollaan valmiita avaamaan medialle, jotta tilanne konkretisoituisi. Väsymystä ja uupumusta ei hävetä, vaan siitä uskalletaan nyt kertoa. Uupumus ei ole heikkoutta eikä ongelmista vaikeneminen vahvuutta.

Nyt tarvitaan valoa; positiivinen näkymä, joka on toteutumassa. Se ei saa olla taivaanrannan maalausta, vaan tulossa oleva, todellinen helpotus tilanteeseen. Tarvitaan konkreettisia näyttöjä siitä, että suomalaisen ruuan tuotannon toimintaedellytykset turvataan.

Pelkkä traktorimarssin aikana saatu myötätunto ei elätä. Tietysti tarvitaan myös arvostusta ja välittämistä. Suomalaisen ruuan takana on ihminen. Kaikille ylikuormittuneille positiiviset viestit ovat enemmän kuin tarpeen.

Jokainen meistä voi olla se yksittäinen lyhdynkantaja, joka tuo valonpilkahduksen toisen elämään. Näytä, että välität!