Menneisyyden synnit iholla muodostavat paisuvan terveysongelman

Mielipide|Terveydenhuolto

19.3.202320:00

Kolumni

Katja Lamminen

Makselemme menneisyyden syntejä yleistyvien ihosyöpien muodossa. Nykyään sentään aurinkorasvojen suojakertoimet huitelevet viidessäkympissä, eikä keitetyn ravun väristä terassiniskaa tai veitsenteräviä rusketusrajoja pidetä yleisesti tavoiteltavina.

Toisin oli lapsuudessani 1980-luvulla, kun Kanariansaarilla hummailtiin menemään sipaisten iholle kookoksentuoksuista aurinkorasvaa suojakertoimella kaksi. Jos sattui muistamaan.

Päiväohjelmaksi riitti kärventyminen uima-altaalla. Tuloksena oli poltteleva, kiristävä, punoittava ja hellä nahka, johon onnellisina illalla leviteltiin viilentävää after sun -voidetta. Nahkasuikaleitakin saatettiin repiä irti ja odotella, että palovamma muuttuu ”oikeaksi” rusketukseksi viimeistään kotiin paluun korvilla. Kyllä koulukaverit olisivat kateellisia.

Kun otsoniaukko alkoi olla pahimmillaan 1980-luvun puolivälissä, vietimme perheen kesken kuukauden Australiassa. Vanhempani ostivat minulle jättikokoisen sombreron, jonka alla toisinaan nökötin uimarannalla. Ihmisillä näki teepaitoja jopa uidessa.

Nyt nelikymppisenä minulla on miljoona pikimustaa luomea, joita käyn muutaman vuoden välein näyttämässä lääkärille. Tutuiltani on leikattu melanoomia. Ei auta, että nyt tiedetään paremmin.

Menneisyyden auringonpalvonta tulee näkymään ikääntyvän väestön terveydessä pitkään. Duodecim-lehden julkaisun mukaan ihosyöpien määrä on moninkertaistunut Suomessa viime vuosikymmenten aikana ja epäsuotuisa kehitys jatkuu vielä jopa jokusen vuosikymmenen.

Melanooman merkittävin riskitekijä on koko elämän aikana saatu auringon ultraviolettisäteilyn määrä. Ihosyövälle altistavat erityisesti toistuva ihon palaminen lapsuudessa sekä runsasluomisuus, punapigmenttisyys ja vaaleus.

Riski kannattaa ottaa tosissaan ja varata aika koko kehon luomitutkimukseen. Kesällä pelkkää aurinkorasvaakin tehokkaampaa on pukeutua kevyisiin, ihon peittäviin vatteisiin päänuppia unohtamatta. Erityinen vastuu aikuisilla on lasten suojaamisesta.