Paljon on maaseudun pankkipäättäjien omissa käsissä – fuusiot eivät ole välttämättömyys
Lainsäätäjän silmin olisi syytä miettiä entistä tarkemmin, onko toivottu tavoitetila maakuntien kokonaiset fuusioituneet pankit vai pitää mukana myös elinvoimaisia pienempiä pankkeja.
Pieni maalaispankki voi pärjätä itsenäisenä, jos tahtotilaa riittää. Kuva: Jussi PartanenMT:n soittokierros eri pankkiryhmien maalaispankeille oli silmiä avaavaa.
Byrokratiaviidakosta, kuten eräs pankinjohtaja asian muotoili, huolimatta maalaispankeilla riitti uskoa kykyyn tarjota omille asiakkailleen laadukkaita pankkipalveluita tulevaisuudessakin.
Toinen iloinen havainto oli, ettei maalaispankkien fuusioituessa ainakaan heti konttoreita oltu lyömässä kiinni, kunhan yhdistyneen pankin visiona oli pitää yllä laajaa palveluverkostoa.
Pienten pankkien fuusioituessa keskenään ihmispalvelua mielivä asiakas voinee nukkua yönsä siis rauhallisemmin, sillä neuvotteluasema konttoreiden välillä on tasa-arvoisempi.
Pienten maalaispankkienkin fuusiossa pidemmällä aikavälillä kustannuspaineet alkavat vääjäämättä vaikuttaa.
Selvästi isompaan pankkiin yhdistyessään kyyti voi olla kylmempää, minkä lisäksi pienten maalaispankkienkin fuusiossa pidemmällä aikavälillä kustannuspaineet alkavat vääjäämättä vaikuttaa.
Jälkimmäinen astuu kuvioihin etenkin ”puhtaassa” markkinataloudessa, jossa päätökset tehdään talousmittareiden pohjalta. Suurin osa suomalaisista pankeista, ainakin yhtiömuodoltaan, on kuitenkin osuuskuntia.
Osuuskunta-ajattelussa asiakkaidensa omistama yritys tuottaa näille tärkeiksi koettuja palveluita, taloudellisista kestävyyttä unohtamatta.
Näin ollen osuuskuntien, kuten osuuspankkien, on mahdollista palvella asiakkaitaan ”tavallista” liikeyritystä paremmin, kun ainakaan teoriassa liikevoittoprosenttien ei pitäisi yksin ratkaista päätöksiä.
Fuusiopuheisiin on helppo lähteä mukaan, mutta aina yhdistyminen ei takaa onnea.
Huolimatta vahvasta OP-ryhmästä osuuspankit ovat tiettyyn rajaan asti itsenäisiä osuuskuntia, joiden hallitukset tekevät omat päätöksensä esimerkiksi yhdistymisistä.
Paikallisella tasolla helpoin keino vaikuttaa pankin palveluihin onkin antaa suoraa palautetta sekä pankin henkilökunnalle että päätöksentekijöille.
Optimaalisessa tilanteessa pankin luottamushenkilöt ovat osuuskunnan jäsenien etua ajavia, jotka uskaltavat ajatella omilla aivoillaan.
Fuusiopuheisiin on helppo lähteä mukaan, mutta aina yhdistyminen ei takaa onnea.
On lopulta kuluttajan päätös, minkälaisia palveluita pankiltaan haluaa.
Lainsäätäjän silmin olisi syytä miettiä entistä tarkemmin, onko toivottu tavoitetila maakuntien kokonaiset fuusioituneet pankit vai pitää mukana myös elinvoimaisia pienempiä pankkeja.
Lakihankkeilla on nimittäin suuri vaikutus, jätetäänkö esimerkiksi maalaispankeille riittävästi toimintaedellytyksiä, jotta asiakkaat pääsevät jatkossakin valitsemaan pienten ja isompien toimijoiden väliltä.
Lakien jälkeen on lopulta kuluttajan päätös, minkälaisia palveluita pankiltaan haluaa. Markkinataloudessa kävelevä lompakko on paras vaikutuskeino.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
