Aki Syrjälän mukaan puhuminen auttaa ja antaa näkökulmia, vaikkei hän vielä tiedä, miten selviää maitotilansa ahdingosta.
Puhuminen parantaa
Aki Syrjälän apuna on pari osa-aikaista työntekijää. Sari Lignell auttaa toimistohommissa.
”Ei tarvitse olla mikään muutoskohta elämässä tai tilan suhteen: tilan toimintaa pitää aina pohtia”, toteaa Harri Sippola.
Harri Sippolalla on kasvinviljely- ja broileritila Kauhavalla.Milloin minulla on viimeksi seissyt? Aki Syrjälä havahtui syksyllä vajaa pari vuotta sitten.
”Ei kai se kolmenkympin kriisi tätä tarkoita. Onko elimistö niin säästöliekillä, että se on sulkenut jo turhia toimintoja?”, nuori mies pohti.
Nyt asialle voi jo vähän naurahtaa, mutta silloin se oli totinen paikka. Syrjälä tajusi tarvitsevansa apua.
Totaalinen uupumus vaati yhdeksän viikon sairausloman, elämän uudelleen arvioinnin ja pitkän elpymisen. Vieläkään Syrjälä ei tiedä, miten selviää kaikesta, mutta nyt asioihin on erilainen ote.
Silloin kun huomaa, etteivät omat voimat riitä, kannattaa hakea apua. Toisaalta, ei elämän tarvitse olla solmussa, jotta asioistaan keskustelee ulkopuolisen asiantuntijan kanssa.
Puhuminen kannattaa aina, kannustavat nuoret isännät, Aki Syrjälä, 31 ja Harri Sippola, 33. Kuluneen kevään aikana he ovat pohtineet tilojensa toimintaa ja omaa elämäänsä maatilayrittäjien työnohjausmallin pilotissa.
Syrjälä ja Sippola tiesivät toisensa entuudestaan, mutta eivät tunteneet. Kaksi nuorta isäntää, kaksi erilaista tilaa ja aivan erilaista elämäntilannetta. Työnohjauksessa he saivat keskittyä niihin sekä yhdessä että erikseen ja pohtia uusia näkökulmia.
Työnohjauspilotti oli osa maatilayrittäjien hyvinvointihanketta Hymyä, joka käynnistyi pari vuotta sitten. Hymy-hanke on keskittynyt fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin.
Työnohjauspilotissa yrittäjät ovat pohtineet omaa toimintaansa, itsensä johtamista, yrityksen johtamista ja henkistä hyvinvointia. Työnohjaajina toimivat Mirjami Kirjonen ja Jari Hautamäki.
”Työnohjauksessa määritellään aina työskentelylle tavoitteet. Työnohjaus ei ole terapiaa, mutta se tarjoaa aikaa ja tilaa pysähtyä ja miettiä asioita”, Hautamäki toteaa.
”Viime kädessä oivallukset tulevat yrittäjältä itseltään. Työnohjaus rohkaisee puhumaan asioista.”
Syrjälä oli ollut aiemmin mukana hyvinvointihankkeen pienryhmissä ja kokenut ne hyödyllisiksi. Kun joku sitten talvella vinkkasi työnohjauspilotista, hän kiinnostui heti.
”Tämä osui elämäntilanteeseeni hyvin. Takana on avioero reilu vuosi sitten, ja jaksamisen kanssa olin paininut jo pidempään”, Syrjälä kuvaa.
”Olin etsinyt keinoa selvitä elämästä. Olin nostanut kädet pystyyn ja todennut, että tarvitsen apua.”
Miehellä on 65 lypsävän maitotila Ähtärissä. Eron myötä kolme lasta, 5-, 7-, ja 9-vuotiaat, ovat isällään vuoroviikoin. Onneksi omat vanhemmat asuvat kilometrin päässä ja auttavat kaikessa mahdollisessa.
Vaikka välit lasten äitiin ovat hyvät, on tilanne haastava, sillä eron myötä tilalta lähti toinen yrittäjä. ”Olin uuden tilanteen edessä. Mietin mikä on oma roolini jatkossa? Oli pohdittava, mihin omaa työpanostaan käyttää.”
Nyt Syrjälän apuna on pari osa-aikaista työntekijää, jotka tekevät yhteensä yhden ihmisen työt. Lisäksi peltohommia on ulkoistettu urakoitsijoille.
Harri Sippola puolestaan huomasi Facebookin ryhmässä päivityksen, jossa kyseltiin kiinnostusta työnohjauspilottiin. Harri vastasi siihen kysymyksellä, että mitä se tarkoittaa.
”Vähän googlailin itsekin, mitä työnohjaus tarkoittaa”, Sippola hymyilee.
Itsensä ja oman toimintansa kehittäminen kiinnosti Sippolaa. Hän lähti työnohjaukseen avoimin mielin, ilman erityisiä odotuksia.
Sippolalla on kasvinviljely- ja broileritila Kauhavalla. Sukupolvenvaihdos tehtiin viisi vuotta sitten. Tyttöystävä asuu samalla tilalla, mutta käy töissä muualla.
Sippolan apuna töissä on vähän aikaa ollut osa-aikainen työntekijä. ”Työnantajana toimiminen on vasta opettelua, mutta jos sitä olisi enemmän, siihen olisi hyvä saada työnohjausta.”
”Mun näkökulma on se, että tästä on hyötyä, vaikkei olisikaan tilanne päällä tai tiettyä juttua. Samalla kuin kehitän tilaa, pitää kehittää myös itseään”, Sippola pohtii.
”Ei tarvitse olla kriisiä, mutta tällä voi ehkä ehkäistä kriisin.”
Syrjälä näkee, mitkä asiat johtivat uupumiseen. Sukupolvenvaihdos ja tilakaupat tehtiin 2009, uusi navetta valmistui 2013.
Siinä sivussa perustettiin perhe. ”Nuorimmainen syntyi samana kesänä kuin navettaa rakennettiin. Aika vauhdikkaita vuosia”, Syrjälä tuumaa. ”Kyllä se meni yli. Sitä jotenkin katosi väsymykseen ja samalla unohtuivat monet elämän perusasiat.”
Samaan aikaan maitotilallisen tulevaisuus on auki: maidon hinta on laskenut ja se on pakottanut laskelmat uusiksi. ”En tiedä miten selviän: tässä on lainoja lykätty ja korkoja maksettu.”
Nuoret isännät suosittelevat lämpimästi työnohjausta muillekin. ”Koen, että työnohjaajilla on ihmistuntemusta, he osaavat kysyä ja pistää pohtimaan. Eivät anna suoria vastauksia kysymyksiin, vaan panevat ajattelemaan”, Syrjälä miettii.
”Tässä on saanut paljon pieniä oivalluksia. Perheen ja perhesuhteiden merkitys on maatilalla iso juttu. ”
”Nyt kun tietää mitä tämä työnohjaus on, voi tarvittaessa hakeutua”, Sippola sanoo.
”Eikä tarvitse olla muutoskohta elämässä tai tilan suhteen: tilan toimintaa pitää aina pohtia. Talouteen liittyvää asiaa on paljon enemmän tarjolla, työnohjaus on maatalousyrittäjälle uutta.”
”Maanviljelijän työ on monitahoinen ammatti”, Syrjälä toteaa.
Hänellä itsellään on 17 vuokraviljelijää ja kolme sopimustilaa. ”Pieniä peltotilkkuja, silti siinä on melkoinen sopimuspaletti. Täytyy osata vuorovaikutusta ja sopimuksentekoa. On tärkeää, että näkee mahdollisuudet. Muuten helposti suuntaa aikansa väärin.”
Sippola on samaa mieltä. ”Joskus tilalla ei ole mietitty päämäärää, on vaan tehty niin kuin ennenkin. Silloin on tarpeen pysähtyä ja miettiä, mikä on tälle tilalle oma juttu.”
”Monella tilalla työnohjaus olisi tarpeen myös siinä vaiheessa kun tehdään sukupolvenvaihdosta.”
Yleensä sukupolvenvaihdoksessa puhutaan taloutta läpi. Olisi hyvä puhua muitakin asioita, miehet miettivät.
”Isännyys ei välttämättä vaihdu juuri silloin, kun tehdään kauppakirjat. Joskus isännyys pitää ottaa”, Sippola tietää.
”Meillä tehtiin sukupolvenvaihdos kerrasta ja vanha pari jäi pois. Toki paine on olemassa suvun tilan jatkamisesta. Kun edellinen polvi on tehnyt 30–40 vuotta tilan eteen töitä, kyllä siinä odotuksia on”, Syrjälä kertoo
”On tiloja, joilla vanhaisäntä on yhä käytännössä isäntä. Ja joillakin on välit menneet sukupolvenvaihdoksen myötä”, Sippola pohtii. ”Siksi voisi olla hyvä mennä työnohjaukseen jo ennen sukupolvenvaihdosta, voi olla, ettei sitten takkuja tulekaan.”
Itsestään huolen pitämisen merkitys on myös kirkastunut nuorille isännille. Sippolan mukaan maaseutunuorissa pohdittiin taannoin nuorten viljelijöiden suhtautumista työntekoon. Moni jakoi someen päivityksiä, kuinka pitkiä työputkia oli urakoinut.
”Mietittiin, että pitäisi muuttaa sitä brassailua. Sen sijaan, että kehuskellaan, kuinka pitkään putkeen ollaan tehty töitä, brassailtaisiin sillä, kuinka pitkään putkeen on nukuttu.”
Syrjälälle käänteentekevä oli myös Hymy-hankkeen hyvinvointiryhmä. Siellä mietittiin nukkumista, lepoa, syömistä ja liikkumista. Mitattiin kehon fyysisiä merkkejä.
”First beat -mittaus mittasi palautumista, se oli silmiä avaava juttu. Se näytti konkreettisesti, miten yöunet ja niiden laatu voivat vaikuttaa palautumiseen.”
Syrjälä sanoo oppineensa muutamassa vuodessa paljon itsestään. ”Nyt huomaan uupumisen merkit. Ennen en huomannut, tein vaan pitkää päivää. En malttanut nukkua tarpeeksi, menin pitkään pienillä yöunilla.”
”Ajattelin, että joku tulee joskus kiittämään mua siitä, että raadoin niin valtavasti. Ei vaan kukaan ole koskaan tullut”, Syrjälä naurahtaa.
”Olisin tarvinnut apua paljon aiemmin, mutten olisi osannut ottaa vastaan”, hän toteaa. ”Ympärillä olevat ihmiset tarjosivat apua kukin omalla tavallaan. Ajattelin, että kyllähän tästä nyt selviää.”
Syrjälä aikoo jatkaa työnohjauksessa. ”Olen päässyt irti siitä ajatuksesta, että minun olisi pakko tehdä kolmenkymmenen vuoden päästä tätä hommaa. Yritän elää niin, ettei tila ole vankila”, hän pohtii.
”Täytyy asettaa rajoja ja järjestää myös vapaa aikaa itselleen. Olen oppinut armollisuutta, pitää antaa armoa itselleen, välillä on huonoja päiviä.”
”Jotkut aloittavat avioerosta, minä olin käynyt mielessäni läpi paljon asioita jo ennen sitä. Koen sen oppina ja kouluna. Tästä mennään eteenpäin”, Syrjälä sanoo. Hän rohkaisee käymään tarvittaessa myös ammattiauttajan juttusilla. ”Usein on helpompi puhua ihan ulkopuolisille.”
”Toivon, että ihmiset puhuisivat enemmän toisilleen, varsinkin lähimmilleen. Tarvitaan uskallusta ottaa kipeitä asioita puheeksi, mennä epämukavuusalueelle. Jälkeenpäin helpottaa, kun on päässyt puhumaan.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
