Hamstrarin prime time

Kirjoittaja on kolmikymppinen ruokaintoilija, joka viihtyy keittiössä – erityisesti ruoka-aikoihin. Kuva: Sanne katainen Kuvankäsittely: Stiina Hovi 

Kun ensimmäiset syksyn merkit koittavat, hamstrarit ryntäävät joukolla luontoon korjaamaan talteen satoa.

Erona peruspakastajan ja hamstrarin välillä on se, että hamstrarin säilöntäpuuhat eivät jää torilta ostetun mansikkalaatikon varaan. Hamstrareiden veressä dominoi vanha metsästäjä-keräilijän perimä, joka ohjaa heidän liikkeitään. Syksy on heidän prime timensa eli aika, jolloin he ovat aktiivisimmillaan.

Mistä sitten tunnistaa hamstrarin? Heitä liikkuu ympäri Suomen kaikenlaisissa maastoissa, sillä he ottavat kaiken irti jokamiehenoikeuksista. He keräilevät luonnossa lähes ympäri vuoden, aina maan sulamisesta lumen tuloon saakka. Onpa innokkaimpia nähty soilla myös raastamassa karpaloita jäisiltä mättäiltä kohmeloisilla sormillaan.

Alkukesällä hamstrarit riehaantuvat märehtijöiden tavoin kaikesta vihreästä ja riipivät niitä lautaselleen ja teemukeihinsa. Samoihin aikoihin he yleensä havahtuvat myös edellisvuotisiin pullisteleviin pakastimiin ja kellarin vuosikertalöytöihin, jotka voi kätevästi tyhjentää sukulaisille ja ystäville.

Hamstrarilla on aina muuten vähintään kaksi pakastinta. Eihän nyt yksi riitä mihinkään.

Voi olla rasittavaa lähteä hamstrarin kanssa luontoretkelle. Siellä ei nimittäin ihailla metsää kuin metsätyypin näkökulmasta: hamstrari lukee otollisen näköisiä maastoja, marjaharjuja ja sienipaikkoja kuin kirjaa. Katse skannaa ympäristöä hellittämättä.

Luulen, että hamstrarin aivoissa aktivoituu tuhansia vuosia sitten meihin jalostettu kartta. Se on herkistynyt luonnon muodoille ja väreille. Hamstrarit katoavat nopeasti näkyvistä ”käpäsemään” katsomassa, josko lähettyvillä olisi vielä satoisampi marja- tai sienipaikka. Yleensä sieltä sellainen löytyykin.

Hamstrareiden askelluksessa on tarmoa. Näyttää kuin näkymätön köysi vetäisi heitä luonnossa eteenpäin. He kuuntelevat intuitiotaan. Mitäpä jos vielä tuon suon takana käytäisiin katsomassa?

Työstressi, perhehuolet ja teknologistunut istumayhteiskunta hälvenevät hamstrarin mielestä, kun hän käy kurkkaamassa vielä tuon suon takaa.

Reissun onnistuminen mitataan tietenkin täysissä ämpäreissä. Hamstrarit ovat koukussa löytämisen iloon, joka tuntuu koko kehossa. Vaikeimmissa tapauksissa se on saattanut kääntyä hiukan ahneudenkin puolelle.

Kotopuolessa hamstrarin luo kannattaa ehdottomasti mennä syksyllä kyläilemään.

Hamstrarin keittiö on muumimammaisen ihana. Siellä on samaan aikaan käynnissä sata prosessia. Mehumaija horisee ja kuivaaja pörisee. Piri pintaan täyttyvät pussit, pullot ja purnukat. Pöydällä lämpimäiset lasipullot kilajavat ja kolajavat, kun niitä pakataan kuljetusta varten koriin. Tuoksut huumaavat ja toimivat kuin rauhoittavana aromaterapiana.

Purnukka- ja pussiriviä katsellessaan hamstrari vetää syvään henkeään. Nyt saa talvi tulla.