Sähkölinjan reunat perattiin siivottomasti
Fingrid lähestyi alkukesästä maanomistajia kohteliain sanakääntein varustetulla kirjeellä koskien puiden kaatoa linjan reunoilta. Kokemuksesta suosittelen metsänomistajia pitämään silmät auki, sillä kohteliaiden sanavalintojen takana saattaa piillä toisenlainen todellisuus – ja Luoja varjelkoon sitä, joka rohkenee asettaa näiden toimijoiden erehtymättömyyden kyseenalaiseksi.
Yhtiöllä on oikeus kaataa tietyn mittaiset puut tietyltä etäisyydeltä metsästä, etteivät puut kaadu linjan päälle. Kun tämä toimenpide suoritettiin edellisen kerran, aloin epäillä, että leimakirvestä on heiluteltu jokseenkin ammattitaidottomasti tai välinpitämättömästi ja mittailin etäisyyksiä ja puiden pituuksia.
Otin yhteyttä vastuuhenkilöön, joka suhtautui olankohautuksella huomautukseeni asian tilasta ja teki tarkoin selväksi meikäläisen aseman projektissa.
Värikkään – vaikka ei kovin mieltäylentävän – tapahtumaketjun jälkeen paikalle saatiin metsänhoitoyhdistyksestä puolueeton edustaja, jonka mittaustulosten seurauksena todettiin, että kymmenittäin tukkipuuluokan mitat täyttäviä puita – pienemmistä puhumattakaan – oli merkattu kaadettavaksi ilman mitään oikeutta.
Kaato suoritettiin samaa ala-arvoista tyyliä noudattaen: puolen metrin kannot eivät olleet harvinaisia, eikä jäljelle jäävälle puustolle aiheutuville vaurioille kiinnitetty ilmeisesti minkäänlaista huomiota.
Samalla kaikkivaltiudella alkoi tämänkertainen kierros, kun yritin saada yhteyttä kirjeessä ilmoitettuun yhteyshenkilöön: päiväkausien yrityksestä huolimatta puheluun ei vastattu eikä edes soittopyyntö keskukseen tuottanut tulosta. Lopulta sähköpostin välityksellä saatiin yhteys ja luvattiin palata asiaan seuraavalla viikolla.
Kolmeksi viikoksi venähtäneen viikon ja seuraavan sähköpostiyhteydenoton jälkeen viskaali alentui sentään jakamaan informaatiota sen verran, että sain yhteyden leimauksesta tällä kertaa vastaavaan henkilöön.
Tässä pisteessä ollaan tällä hetkellä – ja kauhulla odotetaan käytännön kenttätoimia, sillä ilmeisesti on niin, että kun valtaa on paljon, siitä seuraa vauhtisokeus, eikä kenenkään muun oikeuksilla ole enää mitään arvoa.
Jukka Lehtinen
Huittinen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

