Kolttasaamelaisesta Kaisasta kertova dokumenttia ei olisi syntynyt ilman Espanjasta löytyneitä filmikeloja
Rovaniemeläinen elokuvantekijä Katja Gauriloff toteutti haaveensa ja teki dokumenttielokuvan isoäidinäidistään Kaisasta. Elokuvaa edelsivät onnelliset sattumat.
Kuva: Oktober OyKatja Gauriloff, 43, muistaa lapsuudestaan hämärästi Kaisan ja tämän lampaat. Myöhemmin hän tutustui isomummonsa värikkääseen elämään kirjojen ja suvun tarinoiden kautta. Se kiehtoi häntä myös elokuvantekijänä.
Kaisa Gauriloff (1884–1980) oli legendaarinen kolttasaamelainen sadunkertoja ja tietäjä.
Arkistomateriaaliin pohjautuva Kuun metsän Kaisa -elokuva kertoo Kaisan ja sveitsiläis-venäläisen kirjailijan Robert Crottetin (1908–1987) välisestä ystävyydestä.
Tuberkuloosiparantolassa riutunut Crotett näki unia, joissa pohjoisen kaukainen kansa kutsuu häntä luokseen. Unien johdattelemana hän matkusti vuonna 1938 Lappiin ja ystävystyi Petsamon Suonikylässä asuvaan perheenäitiin Kaisa Gauriloffiin.
Lapsena äitinsä menettänyt Crottet löysi Kaisasta tarunhohtoisen äitihahmon ja sielunkumppanin.
Crottet vietti lähes vuoden kolttasaamelaisten luona ja kirjoitti kokemuksistaan romaanin. Myöhemmillä reissuillaan hän tallensi kolttien elämää ja Lapin luontoa filmille.
Elokuvan toteutustapa valkeni Katja Gauriloffille vasta, kun Espanjasta löytyi kasa vanhoja filmikeloja. Gauriloff sai kuulla, että Crottetin elämänkumppani ja hovikuvaaja Enrique Méndez, 87, on hengissä ja arvokas arkisto on hänellä Barcelonassa.
”Saimme Méndeziltä valtavan määrän kuvamateriaalia, jota ilman koko elokuvaa ei olisi syntynyt. Hänellä ei ole jälkeläisiä, joten filmikelat, kirjeet ja valokuvat olisivat saattaneet päätyä jopa kaatopaikalle. Nyt arkisto pääse esille saamelaismuseo Siidassa Inarissa”, Katja Gauriloff iloitsee.
Pitkässä dokumenttielokuvassa kerrataan kolttasaamelaisten kohtalonhetket. Toinen maailmansota ajoi koltat evakkoon eikä elämä palannut ennalleen.
Kaisa asettui evakkotalven jälkeen Inarijärven rannalle Mustolaan, jossa hän eli elämänsä loppuun asti.
Hän menehtyi 96-vuotiaana vuonna 1980. Crottet kuoli seitsemän vuotta myöhemmin.
Katjan mielikuva isomummostaan on valoisa. ”Kaisan valtava elämänilo teki ihmisiin suuren vaikutuksen. Uskon, että hän eli onnellisen elämän, vaikka siihen sisältyi hirvittävästi draamaa. Suuret elämänmullistukset ja tragediat eivät hajottaneet häntä henkisesti. Kaikki muistavat Kaisan nauravaisena ja puheliaana.”
Elokuvantekijälle tuli yllätyksenä, miten hyvin Kaisa tunnetaan maailmalla. Kun tieto elokuvasta levisi, ihmiset alkoivat lähettää valokuvia ja tarinoita Kaisasta.
Kuun metsän Kaisa esitettiin toukokuussa täydelle yleisölle Toronton arvostetuilla Hot Docs -festivaaleilla. Näytöksen jälkeen pidetyssä keskustelutilaisuudessa eturivissä istunut nainen kertoi tavanneensa Kaisan.
”Iäkäs rouva sähköisti tunnelman ja sai meidät kyynelehtimään. Hän oli saamelainen, joka oli muuttanut Kanadaan. Se hetki tuntui ihan uskomattomalta.”
Gauriloff on äidin puolelta kolttasaamelainen. Elokuvan tekeminen oli hänelle henkilökohtainen juttu.
”Kun ensimmäinen leikkausversio valmistui, itkimme leikkaajan kanssa yhdessä. Matkan varrelle mahtui monta liikuttavaa hetkeä.”
Neljä vuotta sitten Gauriloff muutti takaisin Rovaniemelle kahdenkymmenen Etelä-Suomessa vietetyn vuoden jälkeen.
”Pidän paljon Helsingistä, mutta kun eteen tulivat isot kysymykset, kuten missä haluan kasvattaa lapseni, paluumuuttoa ei tarvinnut perustella. Mikä on ihanampaa kuin elää täällä synnyinseudulla.”
Gauriloff on huolissaan kolttasaamelaisten tulevaisuudesta. Kieltä puhuvia on enää noin 300.
”Saamelaisena minulla on vahva tunne siitä, mistä olen lähtöisin. Vaikka menetin pakkosuomalaistamisen aikana oman äidinkieleni, sitä tunnetta ei voi valtiovalta viedä pois.”
Kuun metsän Kaisan ensi-ilta on 28.10.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
