Ulkoistettu salaatti

Mielipide

15.12.201810:00

Kolumni

Katja Lamminen

Salaatin syöminen ateriaksi kannattaa ulkoistaa. Ainakin, jos asuu yhden hengen taloudessa ja haluaa salaatistaan ruokaisan ja monipuolisen. Juuri vetelin napaani erään nimeltä mainitsemattoman kahvilaketjun salaatin, jonka raaka-aineiston alkuperä ei välttämättä kestä kovin kriittistä tarkastelua, jos haluaa syödä kotimaista.

Minitomaateilla ryyditetyn vihersalaattipedin päällysteiksi valitsin lohta, katkarapuja ja fetaa sekä pähkinöitä kera kermaviilikastikkeen. Mukaan tuli vielä pätkä tuoretta moniviljapatonkia. Annokselle kertyi hintaa runsas kymppi.

Jos olisin kotona alkanut kyhäämään vastaavaa, olisi täytynyt ostaa monensorttista rehua ja merenelävää. Toki niistä olisi syönyt huomennakin.

Salaattia tosin ei kannata pilkkoa varastoon, jotta vihannekset eivät löysisty. Jostain syystä pilkkominen tuntuu keittiöpuuhista tylsimmältä. Siinä ei ole mitään luovaa, kuten raaka-aineiden sekoittamisessa taikinaksi.

Salaatti on kuin tehty vaarallista istumatyötä varten. Toimistohommissa on jatkuvasti varottava, ettei syö enemmän kuin persiillään kököttämällä kuluttaa.

Aiemmin kiireisten päivien pelastuksena toimivat kauppojen salaattibaarit. Sitten luin jostain tutkimuksesta, millaisia bakteeripesäkkeitä ne ovat. Ihmiset pärskivät kurkkulaareihin, eivätkä pese käsiään.

Joka tapauksessa; salaattilounaasta tulee sopivan kevyt voittajafiilis. Jos menee ja vetää vaikkapa pizzan, niin kyllä tekee mieli valua pöydän alle nukkumaan ja paastota sekä rääkkiurheilla loppupäivä.