Pakkasvauriot harmittavat, mutta routa tekee puutarhassa tärkeää työtä

Kasvit talvehtivat hyvin kylmässäkin säässä, kunhan puutarhaan on valittu alueelle sopivia kasvilajeja ja -kantoja. Jo pari senttiä lunta toimii hyvänä eristeenä. Maan alla routa murustaa tiivistyneitä kerroksia ja helpottaa näin juurten ja lierojen työtä. 

Vuodenajoilla on merkittävä osuus puutarhanhoitoon. Vaikka talvea usein parjataan, on jäästä ja roudasta kasveille myös monenlaista hyötyä.

Routaantuessa maahiukkasten väleihin pakkautunut vesi jäätyy, jolloin se laajenee, ja työntää maa-aineksia irti toisistaan. Näin maa löystyy, maakerrokset sekoittuvat, ilman ja veden kierto maassa helpottuu ja kasvien juurilla on entistä vaivattomampaa juurtua.

Routa onkin luonnon oma keino hoitaa tiiviitä ja hienojakoisia maakerroksia: savea ja silttiä, joita löytyy etenkin rannikkoseutujen piha- ja viljelysmaista. Karkeissa ja luonnostaan ilmavissa maalajeissa sekä puhtaassa turvemaassa routaa ei juuri esiinny.

Roudan voi valjastaa hyödyksi varsinkin kasvimaalla, jota se möyhentää tehokkaammin kuin parhainkaan lapio tai jyrsin. Myös vanha, syksyllä lyhyeksi leikattu nurmikko saa pontta hyvästä pakkastalvesta.

Roudan paksuus vaihtelee syksyn ja talven olosuhteiden mukaan. Etelässä, jossa paksua lumipeitettä yleensä saadaan odottaa, routa ehtii talven aikana suhteellisen syvälle ollen syvimmillään vasta kevättalvella.

Kylminä pakkastalvina routa voi koko maassa yltää yli puoleen metriin. Jos haluaakin kasvimaansa routivan oikein kunnolla, voi lumet lingota sen päältä tarkoituksella pois.

Mitä syvemmälle routa talven kuluessa ehtii, sitä hitaampaa on keväällä maan sulaminen ja kasvukauden alku. Pohjoisessa lumipeite sataa maahan usein jo marras-joulukuussa, jolloin se toimii tehokkaana suojana, ja vähentää routaa.

Maalajin lisäksi roudan määrään vaikuttavat myös aluskasvillisuus, karikekerros sekä alueen avoimuus. Suurien puiden alustoilla routaa on usein vähemmän kuin keskellä peltopalstaa.

Keväällä lumen sulamisen jälkeen routa helpottaa monia raskaita koneita vaativia töitä, kuten puiden leikkauksia. On kuitenkin oltava tarkkana, sillä heti kun routa on sulanut, ei maata enää ole luvallista sotkea. Muokkaukseen ja haravointiin ryhdytään vasta, kun kevään sulamisvedet ovat kuivahtaneet.

Maan routiminen on yleensä kasveille harmitonta. Tosin joskus routa liikuttelee maata niin, että kasvien hiusjuuret katkeilevat. Sen sijaan kasveja kiusaa rouste eli keväällä sulamaan lähteneen pintamaan jäätyminen uudelleen.

Rouste on kuin kylmä rätti, jonka talvi viime voimillaan heittää innokkaan viherpeukalon kasvoille. Se aiheuttaa vaurioita etenkin taimille sekä monille pienikokoisille ja pintajuurisille lajeille katkomalla näiden juuria ja nostamalla kasvit irti maasta.

Rousteelle alttiita ovat muun muassa puutarhamansikat sekä kevään sipulikukat ja monet matalat perennat kuten neilikat ja kesäsydämet. Pintarouta voi vaurioittaa myös uutta tai huonokuntoista nurmikkoa.

Herkkiä takatalven hyökkäyksille ovat niin ikään yrtit ja muut viljelylaatikoissa talvehtivat, monivuotiset hyötykasvit, joista tavoitellaan varhaista satoa.

Paras keino suojautua pintarousteelta on lapioida arkojen kasvien suojaksi keväällä lunta, ja muokata taimien istutusalustat riittävän syviksi ja kuohkeiksi. Tällöin ne läpäisevät hyvin vettä, ja taimet saavat otolliset olosuhteet juurtumiseen.

Savimaan ilmavuutta voi kesäkaudella parantaa sekoittamalla maahan hiekkaa, jolloin myös roustevauriot vähentyvät.

Myös pihan muu kasvillisuus suojaa kasveja kevään pakkasvaurioilta. On hyvä ajatus istuttaa pihaan suojaavia latvuksia sekä kerroksellisuutta tuovia pensaita. Pihan pohjoisreunalle istutettu pensasaita puolustaa ehdottomasti paikkaansa.

Lavatarhan monivuotiset lajit säilyvät turvassa, kun ne saavat suojakseen hallaharson tai katteen. Jälkimmäinen syntyy kätevästi vaikkapa vanhoista ikkunalaseista. Niiden hankkimiseen ja tuunailuun hyvin ryhtyä vaikkapa heti.