Yliö: Metropolien pilkkalaulu vai kehyskuntien puolustus? Nurmijärvi-ilmiö täyttää 20 vuotta

Yliön kirjoittaja Matti Vanhanen nurmijärveläisessä kahvilassa. Kuvituskuva. Kuva: Kari Salonen

Keskustelu Nurmijärvi-ilmiöstä oli vahvimmillaan 20 vuotta sitten. Mitä ilmiölle kuuluu nyt? Mitä se voisi opettaa väestötappioalueille? Entä ilmiön vastapoolille – suurten kaupunkien keskustoille?

Keskustelu Nurmijärvi-ilmiöstä puolusti kehyskuntien oikeutta kehittyä ja metropolin ytimelle se edusti pilkkalaulua hajarakentamista vastaan. Yksi termi – kaksi sisältöä ja tarkoitusta.

Keskustelu yltyi 2000-luvun alussa Nurmijärvenkin kasvuvauhdin ollessa vuositasolla jopa yli tuhat asukasta vuodessa ja kun varsinkin lapsiperheitä siirtyi Helsingistäkin pois. Asuntojen väljyys, matalammat hinnat, isommat tontit ja luonnonläheisyys vetivät ihmisiä.

Teema on säilynyt keskustelussa ja päätöksenteossa.

2010-luvun alkupuolella Kataisen hallituksen aikana pyrkimyksenä oli saattaa suuri osa Uudenmaan maaseutualueista lainsäädännöllä pysyväksi ”suunnittelutarvealueeksi”, jolle vain valtion viranomainen olisi antanut rakennuslupia. Näen, että tavoitteena oli keskittää rakentaminen kaupunkeihin ja muiden kuntien asemakaava-alueille.

Kävi päinvastoin: Sipilän hallituksen aikana kunnat saivat luvan rakennuslupien myöntämiseen myös suunnittelutarvealueille ja ely-keskusten valtaa karsittiin.

Nurmijärvellä rakentaminen ei tapahtunut eikä tapahdu ”haulikolla ampuen” metsiin vaan yli 90 prosenttia rakentamisesta tapahtuu kolmen päätaajaman asemakaava-alueilla.

Olemme halunneet kehittää kuntaa kolmen päätaajaman rakenteella. Päätaajamista löytyvät yksityiset ja julkiset palvelut ja ympäröivän maaseudun asukkaat asioivat näissä.

Useimmissa kylissä on kyläkoulut ja niiden ympäristöön toivomme asukkaita ilman asemakaavaa haja-asutuksella. Ihmiset valitsevat asuinpaikkansa mahdollisuuksiensa mukaan – eivät viranomaiset.

Kiivaimman Nurmijärvi-ilmiöstä käydyn keskustelun jälkeen moni asia on muuttunut. Myös muuta Suomea ajatellen.

Etätyöstä on tullut pysyvä osa arkea. Helsingissä toimistoja seisoo siksi tyhjillään – mutta Nurmijärvellä palvelut elävät ehkä vahvemmin kuin ennen. Ei ihme, että jotkut alkavat jo peräänkuuluttaa työnantajia määräämään työntekijöitään takaisin toimistoihin.

Verkkokauppa taasen on kaatanut monen liikekeskuksen ja vanhan liiketilan kassalaskelmat nurin – niin myös täällä.

Helsingin kasvu jatkuu – etenkin maahanmuuton ansiosta. Mutta se ei jatku liikerakentamisena eikä toimistojen rakentamisella.

Yhdyskuntasuunnittelussa kannattaakin miettiä, onko tehokas ihmisten siirtely kodin ja työpaikan välillä yhä suunnittelun ohjaavin tekijä. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan koskaan mahdu metroasemien ympärille – eikä kaikkia siellä todellakaan tarvita.

Kannattaisiko asuinympäristön väljyyteen satsata?

Nurmijärvellä pyritään tarjoamaan erilaista asuinympäristöä heille, jotka sellaista haluavat. Meillä ei ole merinäköaloja eikä edes sähköjunaa. Pitää pärjätä sillä mitä omasta takaa on.

Taajamiemme syke ei vastaa stadionkonsertin sykettä – mutta täältä pääsee sinnekin. Työpaikka on toivottavasti mahdollisimman monilla tulevaisuudessa 10 minuutin matkan päässä, koulumatkat ovat turvalliset, harrastusmahdollisuuksia riittää omasta takaa ja luonto on lähellä.

Nurmijärvi-ilmiö ei nytkään tähtää yksiniittiseen kasvuun vaan mahdollisuuksia heille, jotka niihin haluavat tarttua.

Suurella osalla Suomen maaseutukunnista ei ole yhtä hyvät mahdollisuudet hyötyä naapurikaupungeista kuin kehyskunnilla. Viime viikkojen ennusteet alhaisen syntyvyyden ja muuttoliikkeen seurauksista ovat vakavia, mutta niiden edessä ei pidä nostaa käsiä pystyyn.

Enemmistö kunnista on vuosikymmenten ajan joutunut tottumaan väestön pienentymiseen.

Yhteisiä mahdollisuuksia on kuitenkin paljon. Etätyö, kesäasuntojen muuttaminen vakituisiksi asunnoiksi, verkkokauppa, ylipäätään digitalisaation mahdollisuudet ja ehkä tärkeimpänä: osassa ihmisiä tapahtuva arvojen muutos. Muutos kohdistuu suhteeseemme luontoon, yhteisöllisyyteen, juurien hakemiseen ja turvallisuudentunteeseen.

Tässä ajassa myös vihreyden teollistaminen suuntaa isot investoinnit kaupunkien sijasta sinne, missä on paljon tilaa. Ne eivät aina ole helppoja ratkaisuja naapurustolle, mutta tärkeitä koko kunnalle. Investointien edistäminen edellyttää kärsivällisyyttä ja vuoropuhelua asukkaiden kanssa.

Metropolistuminen ei ole luonnonlaki ja kaikki eivät metropolissa viihdy. Merkittävä osa ihmisistä haluaa luonnonläheisempää ja yhteisöllisempää asuin- ja työympäristöä.

Matti Vanhanen

valtioneuvos

Nurmijärven tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja