Milja Asikainen ja Niko Keurulainen muuttivat vuodeksi Lappiin. He halusivat kokea pohjoisen vuoden ajat. Kuva: Satu Renko
Korona-ajan tilinpäätös maaseudulle: Ajatus maalle muuttamisesta kytee monella ‒ houkutteleva maaseutu selviää voittajana
Korona-ajan tuottama maaseutubuumi oli todellinen ja muuttoliike maalle kasvoi selvästi. Mutta nyt ne ajat ovat ohitse. On aika kysyä, pystyikö maaseutu käyttämään saamansa huomion hyväkseen.
Maaseudun asuntomarkkinnat ovat kivikkoiset. Kylien yhdistyksiltä voi saada tietoa hiljaisessa myynnissä olevista kohteista. Kuva: Sanne KatainenMiljoona suomalaista haaveilee maalle muuttamisesta, MT uutisoi kyselytuloksesta helmikuun lopulla.
Tuloksessa oli kaikuja vuosien 2020 ja 2021 korona-ajan maaseutubuumista. Silloin maalle paettiin etätyöhön ja kesämökit revittiin välittäjiltä käsistä.
Nyt kun pöly on laskeutunut, MT tutki, mitä maaseudulla kannattaisi tehdä, jotta miljoonasta maalle haluavasta kaupunkilaisesta osa saataisiin houkuteltua todella muuttamaan.
MT kysyi Kolarin Äkäslompolossa Milja Asikaiselta ja Niko Keurulaiselta, mikä heidät veti pois pääkaupunkiseudulta.
Kiuruveden kunnanjohtaja Juha-Pekka Rusanen kertoo, miten kunnan on tartuttava tilaisuuteen. Ilman vaivaa uusia asukkaita ei muuta.
Ensiksi on syytä todeta, että kaiken korona-ajan maallemuuton mediahössötyksen, tulikuuman mökkikaupan ja maaseudulle pakenemisen keskellä maallemuutto todellakin kiihtyi vuosina 2020 ja 2021.
Voidaan puhua buumista, sillä käyrissä on 25 vuoden mittaushistorian korkein piikki.
”Erityisesti harvaan asutulla maaseudulla kasvu oli koronan aikaan hyvin voimakasta”, apulaisprofessori Olli Lehtonen Itä-Suomen yliopistosta kertoo.
Toinen tosiasia on, että nyt kehitys on palannut koronaa edeltävään aikaan. Sota nosti korot ja kustannukset, eikä omavaraisuuden kaipuu ylitä niitä.
Silti Suomen Kylien Johanna Niilivuo arvioi, että kysyntää ja mielenkiintoa edelleen on.
Niilivuo on maallemuuton asiantuntija. Hänen mielestään maaseutulaisten tulisi madaltaa muuton kynnystä. Se voi tarkoittaa vuokra- tai yhteisöasumista ja yksin asuvien huomioimista.
”Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Asuminen myös ajatellaan ydinperheen kautta, eikä erilaisissa elämäntilanteissa olevia oteta huomioon.”
Valitettavaa on, että tukea maaseudun avuksi on aika vähän.
Itse asiassa ei oikein tiedetä, missä Suomessa tarkkaan ottaen on houkuttelevaa maaseutua.
”Tiedetään kyllä, mitä ihmiset haluavat ja tiedetään, että ihmiset haluavat maaseudulle. Mutta kukaan ei ole tutkinut, kuinka paljon sellaista maaseutua on vielä olemassa, joka vastaisi ihmisten asumispreferenssejä”, Lehtonen sanoo.
Aihetta ei ole pidetty tärkeänä. Tutkimus keskittyy ilmiöihin ja kokonaisuuden hahmottaminen jää varjoon.
Toinen ongelma on, että iso joukko suomalaisia, toista miljoonaa, viettää ison osan vuodesta mökeillä, mutta se ei näy missään.
Ratkaisuksi on tarjolla dataa. Korona-aikana todettiin kaupunkien keskustojen tyhjentyneen ja liikenteen virranneen maaseudulla mobiililiittymien paikannuksen tuottaman datan avulla.
Sitä dataa pitää nyt alkaa käyttää päätöksenteon apuna, Niilivuo vaatii.
Niilivuo miettii ristiriitaa poliitikkojen puheiden ja todellisuuden välillä.
”Päätösten taustalla on usein väite, että eihän maalla asu enää ketään, vedetään vain verhot kiinni. Samalla lisääntynyt aika vapaa-ajanasunnoilla kertoo, että jos ilman siteitä voisi valita, suomalaisista suuri osa haluaa asua maalla.”
Hän muistuttaa, että moni asuu kaupungissa, koska on pakko. Etätyön työkalujen kehitys oli korona-ajan suurin yksittäinen maaseudulle myönteinen tekijä, mutta sitä eivät kaikki voi tehdä.
Myös opiskelujen vuoksi on usein pakko muuttaa kaupunkiin.
MT:n kyselyn mukaan 35 prosenttia pääkaupunkiseudun vastaajista haluaa muuttaa maalle.
Maaseudun kaupunkisuhde on muutenkin vähän hankala.
”Maaseutupolitiikasta päätetään aika pitkälti kaupungeissa", Lehtonen sanoo.
Iso osa houkuttavaa maaseutua on kuntaliitosten kasvattamien suurten kaupunkien alueella. Näille kaupunkien maaseutualueille muutot eivät näy tilastossa. Tutkijoilla on käytössä tarkka 2,5 kilometrin aluedata, mutta sitä ei voi tässä käyttää. Muuttotilasto on kuntakohtainen.
Kaupunkeja omien maaseutualueiden kehittäminen ei juuri kiinnosta. Lehtosen mukaan kaupunkien strategioissa sana maaseutu esiintyy hyvin harvoin. Sana kaupunki sen sijaan esiintyy usein.
”Kuntastrategia määrittää kunnan kehittämisen ja elinvoiman kehittämisen punaista lankaa. Siinä ei nähdä maaseudun roolia kovinkaan suurena”, Lehtonen summaa.
Yllättäen maaseutu puuttuu myös maaseutukunnan strategia-sanastosta.
Niilivuolla on vastaava havainto.
”Aitoa kiinnostusta suurten kaupunkien läheisen maaseudun kehittämiseen on harmillisen vähän.”
Klassinen esimerkki on pysäyttää kyläkoulun kehittäminen estämällä rakentaminen koulun lähelle. Kaavaa ei tehdä ja poikkeuslupia ei anneta, joten asukkaiden mahdollisuus vaikuttaa kehitykseen on vähäinen. Lopulta koulun lakkauttaminen perustellaan oppilaiden vähyydellä.
Maaseudulle muodostuu helposti outo rajavyöhyke. Maakuntakeskus ei kaavoita asumista maaseutualueelleen, joten kehyskunta haistaa mahdollisuuden ja alkaa houkutella sukkaita kaupungin rajan pintaan.
Silloin kaupungin keskustan jälkeen tulee tyhjää, sitten kuntien rajoille asutusta ja loitompana oleva kehyskunnan keskus jää kehittymättä.
Tällaista kehitystä on esimerkiksi Jyväskylän seudulla. Naapurikunnat Muurame, Uurainen ja Laukaa tarjoavat maaseutuasumista.
”Muurame tekee kovaa tulosta sillä, että kaavoituspolitiikka tai luvitus on paljon vapaampaa kuin Jyväskylässä”, Niilivuo kertoo.
Mikä lopulta sitten on korona-ajan tilinpäätös maaseudulle, Niilivuo ja Lehtonen?
”Se ravisteli ihmisten arvomaailmaa ja laittoi miettimään, mikä on oikeasti tärkeää elämässä”, Niilivuo miettii.
Harvalla on mahdollisuus tehdä päätöstä nopeasti. Niilivuon mielestä ajatusprosessi kestää ennemmin vuosia kuin kuukausia.
Siksi maaseudun alueilla on nyt etsikkoaika. Ajatus muuttamisesta kytee monella.
Murrosta on jo tapahtunut. Tutkimustulokset kertovat selvästi suuresta henkisestä muutoksesta: työpaikan ja asuinpaikan välinen perinteinen kiinteä kytkös on murtunut.
”Pallo on kunnilla. Yksittäisissä kunnissa näkyy, että kehitetään maaseutua ja pyritään hakemaan siitä elinvoimaa”, Lehtonen sanoo.
Maaseudun kehitys on polarisoitunut ja yhden ison edun tuo kiinteä tietoliikenneverkko.
Ja lopuksi vielä Niilivuon neuvo maallemuuttamista harkitsevalle:
”Vinkkaisin ottamaan yhteyttä kylien yhdistyksiin. Kannattaa miettiä, mikä voisi olla se oma alue ja millaisia kyliä sieltä löytyy. Voi löytyä esimerkiksi hiljaisessa myynnissä olevia kohteita.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
