Maitolavaprinsessa
”On se vaan niin mainio juttu, että tuosta kokonaan häviävästä maitolavakulttuurista on tehty ainakin yksi piisi, ja hyvin se Anita sen laulaakin.”
Kaisa-muori sukaisi harmaita hiuksiaan ja pyyhkäisi esiliinan kulmaan silmälasejaan. Hän painoi kaukosäätimestä töllöttimen kiinni ja oikaisi jalkansa antaakseen vauhtia keinutuolille.
”Oli se vaan suuri saavutus siihen aikaan, että ne maitotonkat saatiin maitolaiturille, kun hevosiakaan ei kaikissa taloissa ollut. Käsipelillä ne oli kuljetettava. Ensin piti nostaa maitorattaisiin tai talvella kelkkaan ja sitten viedä maitolaiturille ja nostaakin kolme porrasta ylöspäin, yksi aina kerrallaan. Välillä oli henkäistävä, kun tuo selkäkin sanoi sanansa.”
”Toivat ne toisetkin siihen maitonsa, koko kylän väki. Maitoautoa tuli odoteltua. Oli siinä odottelussa omat ilonsa. Naapurien kanssa tuli kelattua koko elämän kirjo, riemujen rikkaus ja surujen summa.”
”Oma jännityksensä oli sekin, saisiko kilon voita vai kaksi. Tai laittaisiko naapurin rikas poikamiesisäntä meijeriltä palautettuun tyhjään maitotonkkaan hirvenlihakimpaleen vai pontikkapullon. Ei niitä lahjoja ennen maitolaiturikeikkoja tullut – vaan ei se siltikään meidän Siljaa saanut.”
”Siitä minä vaan en tykännyt, kun maitolaituri muuttui illalla nuorten kokoontumispaikaksi. Ymmärsihän sen toisaalta, kun ei ollut muutakaan suojaisaa paikkaa nuorille, mutta sittenkin.”
”Välillä metelöivätkin ja kaiken kukkuraksi maitolaiturin seinille ilmestyi piirustuksia ja kirjoituksia, sydämiä ja sen sellaisia.”
Muori pyyhkäisi esiliinan kulmaan silmiään ja huokaisi syvään.
”Sitä minä vaan mietin, montako paria tälläkin kylällä olisi jäänyt syntymättä, ellei tuota maitolaituria olisi ollut. Nyt se on jo vanhus, kuten minäkin. Mutta paljon se on nähnyt kuutamoöitä, kesähämyisiä iltoja, kuullut rakkaudenvalojakin.”
Kaisa-muori oli täysin syventynyt maailmaansa, keinutuoli oli pysähtynyt, silmälasit tipahtaneet nenälle. Ainoana elonmerkkinä oli hieman poskiin päin venyneet suupielet.
”Maitolaiturillahan sitä mekin tavattiin, Topi ja minä.”
Iloinen nauru alkoi helkkyä salissa. ”Maitolavaprinsessahan sitä minäkin!”
Kaija Hiltunen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
