Kriisitiedottaminen on tärkeä osa yritysvastuuta

Sanotaan, että parhaiten yritys saa julkisuutta, jos se vain laittaa omat nurkkansa palamaan. Tosin se ei kanna kovinkaan pitkälle, eikä ole vastuullista. Tulipalon sammuttaminen puolestaan tarkoittaa kriisi­tiedottamista.

Toimin Osuustoiminta­-lehden analyytikkotiimin vetäjänä 1995–2012. Martti Asunnan haastattelu Metsä­liiton kriisin voittamisesta (MT 16.10.) toi muistoja pintaan. Itsekin jouduin muutamien ikävien mediakohujen keskelle.

Ensimmäisen kerran Jorma Savolainen varoitti Metsä­liittoa sen vaarallisesta kehitysurasta jo 2001. Mutta Talouselämä-lehden pää­toimittaja Pekka Seppänen reagoi siihen julkaisemalla kolumnin Pellervo likaa pesäänsä. Hän tulkitsi analyysimme valta­peliksi, jossa Pellervo halusi kaataa Metsäliiton johdon.

Se tietenkään ei ole järjestön tehtävä. Nimenomaan pellervolainen osuustoiminta on rakentunut hajautettuun päätösvaltaan. Munat eivät silloin ole kaikki samassa korissa. Hankkija-Noveran konkurssi 1992 opetti meille paljon.

Muistan ikäni perjantai-illan 14.9.2001 Villingin seminaarissa. Kahvipöydässä tuli puheeksi tuo samana päivänä julkaistu kohujuttu. Pellervon puheenjohtaja Marcus Borgström kysyi, oliko meillä lehdessä ennen ollut vastaavia tapauksia.

Kerroin Milkasta, jota varoitimme, mutta jonka johtaja nosti metelin, että me laskimme kannattavuuden ihan väärin. Tutkimme valituksen, mutta totesimme analyysin oikeaksi. Nettotulos tulee laskea kaikille samalla tavoin. Kannattavuus ei voi perustua vanhojen varauksien syömiseen.

Matti Kavetvuo sattui samaan pöytään ja hän asettui tukemaan lehden toimitusta: Tiedonvälityksellä, keskustelulla ja analyyseillä tulee säilyä oma tietty vapaus ja rooli myös osuustoiminnan sisällä. Muuten niihin ei ole luottaminen.

Eri toimijoilla on luontojaan erilaisia rooleja. Työmme perustui huolelliseen tutkimukseen, hyvään journalismiin ja aktiiviseen reagointiin. Läheskään aina sitä ei kuitenkaan ymmärretty oikein. Myös maailma mullistui ihan toiseksi vanhan kulttuurin murtuessa ympäriltä.

Soitin viikonloppuna analyytikoille, kirjoitin vastineen ja pidimme palaverin. Kokoukseen poikkeuksellisesti osallistui myös Pellervon toimitus­johtaja Samuli Skurnik.

Mutta jo keskiviikoksi 19.9. Hesari ehti repäistä (meiltä asiaa tarkistamatta) samasta valheesta jutun otsikolla: ”Eroaako Metsäliitto Pellervo-­Seurasta?” Antti Oksasen fiksu vastaus oli, ettei eroa.

Valtamedia siis pelasi vain valtapelejään. Meidän motiivimme kyseenalaistettiin ilkeästi. Itse osuustoiminta kiinnosti Helsingin isoja toimituksia valitettavan harvoin. Maakuntalehdistö ja Maaseudun Tulevaisuus kuitenkin kiinnostuivat aiheesta. Kriisi sitten kuivahti Talouselämän julkaistua jo 21.9. sivun mittaisen vastineemme.

Uutismedialla on taipumus dramatisoida ja yleistää asioita. Se saattaa joskus ampua herkästi yli, mutta korjata asian seuraavana päivänä. Maa­seudun Tulevaisuus uutisoi 2009 Jorma Savolaisen Metsäliitto-analyysin turhan pitkälle menevillä johto­päätöksillä. Tosin Kauppalehti oli jo moneen otteeseen povannut Metsäliitolle konkurssia.

Savolainen kirjoitti koko suomalaisen metsäteollisuuden ongelmista (OT 4/09) kalliiden ulkomaisten seikkailujen jälkeen. Siinä mielessä hän herätteli valtiovaltaa huomaamaan alan ratkaisevan merkityksen kansantaloudelle. Onneksi myöhemmin valtion Solidiumia ei tarvittukaan pelastusrenkaaksi.

Mutta kun kohu asiasta pääsi yllättäen syntymään, niin olin sitä välittömästi rauhoittamassa. Kirjoitin oikaisun, jonka MT julkaisi heti. Metsäliitto ei ollut kaatumassa, sillä oli aikaa jatkaa mittavia tervehdyttämistoimiaan. Ne auttoivat.

Karjaporttia varoitimme useamman kerran, mutta viestimme kaikui kuuroille korville. Kriittinen vaihe oli 2001, jolloin Portin olisi kannattanut hyväksyä Atrian fuusio­tarjous (OT 5/01). Lopulta liika nurkka­kuntaisuus lopetti sen itsenäisenä yrityksenä ja jäsenille koitui isoja tappioita.

Kerran meillekin sattui yksi laskuvirhe, jonka tietysti korjasimme seuraavassa numerossa. Tärkeää on, että toimitus pitää keskustelun aina avoinna. Se johti myös muutamiin jatkojuttuihin uusista näkökulmista.

Suomalaisen osuustoiminnan johtoa ja hallintoa on viime vuosina ollut ilo sparrata. Erityisesti S-ryhmä, OP-ryhmä ja LähiTapiola ovat Metsäliiton lisäksi kehittyneet huimasti. Omistajia on jo yli seitsemän miljoonaa. Myös monipuolinen pienosuustoiminta on edennyt.

Tulosanalyysien rinnalla kulkee myös yritysvastuun tutkiminen. Vastuullisuus nousee entistä strategisemmaksi tekijäksi. Sen seurantaan myös kotimaista mediaa kannattaa kannustaa.