Henkipatto ilman syytä

Luonnonvarakeskus pyytää ilmoittamaan piisamihavainnoista vieraslajit.fi -sivuston lomakkeella. Myös luontokuvaaja ja nisäkästuntija Esko Inberg (tämän jutun kuvaaja, eskoinberg@hotmail.com) on kiitollinen piisamihavainnoista. Erityisesti kuluvan kevään pesähavainnot kiinnostavat, sillä ne kertovat tämänhetkisen tilanteen. 

Kyllä piisameita tuolla lammella on, paljonkin! Usein tapaa piisamin, pesäkekojakin muistan nähneeni tuolla töyräällä.

Tällaisia kommentteja piisamista kuulee usein, mutta pienen tarkistuksen jälkeen kertoja huomaa, että viime kerrasta taitaakin olla aikaa. Olisiko se tosiaan ollut 80-luvun loppupuolella, kun piisameita rannoilla vilisi?

Piisamien kulta-aikaan 1950-luvulla niitä metsästettiin jopa 600 000 yksilöä vuodessa. Aikanaan piisami oli suosittu riistaeläin halutun turkkinsa vuoksi. Piisaminmetsästyksestä kehkeytyi erityisesti monelle nuorelle miehelle merkittävä tulovirta.

Tuontilajina Suomen luontoon saatu piisami runsastui nopeasti, ja kannat olivat suuria kautta maan, aivan pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta.

Sitten tapahtui jotain. Piisamikannat ovat romahtaneet 1990-luvulta alkaen. Syytä ei tiedetä. Metsästys ei liene selitys. Piisamin levinneisyyttä ja yleisyyttä tutkitaankin nyt, kun EU nosti piisamin haitallisten vieraslajien listalleen. Tämä asettaa piisamin tukalaan asemaan. Tai sitten ei.

Luonnonvarakeskus Luke kartoittaa maamme piisamitilannetta ja arvio myös, mitä toimenpiteitä piisamiin liittyen on Suomessa tarpeen tehdä.

Euroopassa piisamit ovat aiheuttaneet tuhoja kaivamalla esimerkiksi Hollannin patovalleihin reikiä. Se kun pesii rantatörmille ja kaivaa niihin monihaaraisia verkostoja.

”Komission päätös nostaa piisami listalle sitoo jäsenmaana myös Suomea. Se, mitä toimenpiteitä listalla olo lajin kohdalla vaatii, on kansallisesti ratkaistavissa”, Luken erikoistutkija Katja Holmala sanoo.

”Näyttää siltä, että piisami ei ole meillä haittaeläin eikä uhkaa muita lajeja, mutta tätä vielä kartoitetaan.”

On siis mahdollista, jopa odotettavaa, ettei Suomessa ryhdytä piisamin hävitykseen. Sen yleisyys halutaan silti tietoon.

Nimi EU:n vieraslajilistalla kuitenkin tarkoittaa, että suojelun piiriin piisami ei pääse. Ei, vaikka se on asunut Suomessa varsin pitkään ja se on vakiintunut laji, jolla on oma ekologinen lokeronsa. Vieraslajiasetus velvoittaa EU:n jäsenvaltioita huolehtimaan haitallisten vieraslajien hävittämisestä tai niiden leviämisen rajoittamisesta.

Niin vieraslaji kuin piisami onkin, se suojaa luontoamme muilta, pahoilta tulokkailta. Piisami syö erittäin ahnaasti useita vesistöjämme rehevöittävää vesiruttoa. Vesirutto on vieraslaji, joka valtaa eritoten pieniä, matalia järviämme.

Piisami siis syö vesiämme puhtaammiksi. Sen ruokailu monipuolistaa vesistöjen kasvustoa, mikä puolestaan hyödyttää vesilintuja. Mitä paremmin piisamin elämään tutustuu, sitä epäreilummalta tuntuu sen nostaminen haitalliseksi vieraslajiksi esimerkiksi vihatun jättipalsamin rinnalle.

Piisamia metsästetään heti tappavilla raudoilla ja pienoiskiväärillä. Ei tosin enää, sillä piisamia ei juuri tapaa runsaammin kuin kenties koillisessa Suomessa.