Kuulan viemää
Musiikki raikaa ja hengitys huuruaa, kun Petra Virtanen vetää talvista kahvakuulatreeniä.Saarijärveläinen Petra Virtanen, 37, vetää ainoana Suomessa kahvakuulaharjoituksia ulkoilmassa ympärivuotisesti. Tunneilla on toki säävaraus: säällä kuin säällä treenataan ulkona ja täysillä.
Teknomusiikki raikuu ämyreistä lumisella ulkokentällä. Parikymmentä ihmishahmoa heiluttaa kahvakuulia musiikin tahdissa. Meininki on armoton, mutta hymy huulessa ja pilke silmissä.
”Ylös ja alas, lisää…”, hihattomaan paitaan pukeutunut Petra Virtanen kannustaa.
Petra Virtasen ajoneuvoyhdistelmä on tuttu näky Keski-Suomen teillä. Tumman farmariauton vetämässä kuomukärryssä on parhaimmillaan 1600 kilon edestä kahvakuulia.
Virtanen naureskelee, että paikalliset tuntevat hänet akkana, joka kuskaa kahvakuulia ympäriinsä.
”Onhan se ihan sairasta, mutta kylähulluus on ihan suotavaa täällä Saarijärvellä. Onhan täällä Kiminkiset sun muut”, Virtanen aprikoi.
Kun Virtasen karavaani pysähtyy, silloin hikoillaan. Joukkoharjoituspaikkana toimii usein koulun tai huoltamon karu piha.
Peräkärryn vieressä on maitotonkka, jonne voi heittää vitosen osallistumismaksun. Vettä voi juoda kanisterista, jonka vierellä on nippu irtomukeja.
Virtanen on vetänyt hauskoja ja innostavia kahvakuulatreenejä vuodesta 2006. Hän on alansa pioneereja Suomessa. Kukaan muu ei vedä tunteja ympärivuotisesti oli sitten millainen koiranilma tahansa.
”Kaikki muut kelit menevät paitsi yli 35 astetta lämmintä. Pakkaskelillä on aloitettava paksu rotsi päällä, mutta lämmetessä pelkkä toppi riittää hyvin. Mielestäni ulkona kuntoileminen on mielettömän arvokas asia meille suomalaisille. Mitä rajumpi ilma, sitä paremman olon rehkimisestä saa.”
”Kun sataa ja on pimeää, on hienoa huomata, kuinka hämärän keskeltä porukka alkaa kerääntyä treenipaikalle.”
Liikunnanohjaajaksi valmistunut Virtanen työskenteli aiemmin uimahallin valvojana, mutta kyllästyi toimettomaan istumiseen valvojankopissa. Elämä tuntui valuvan hukkaan.
”Olen maalaistyttönä tottunut härkämäisiin töihin ja ollut maatalouslomittajana. Halusin kantaa mieluummin vaikka apulantasäkkejä kuin istua aloillani.”
Kolmen lapsen äiti teki valinnan: otti loparit ja meni puoleksi vuodeksi Valiolle siivoushommiin.
”Pesin separaattoreita. Sen raskaampaa työtä en ole koskaan tehnyt.”
Pitkän itsetutkiskelun jälkeen Virtanen perusti liikuntapalveluja tarjoavan Tahdonvoimaa-yrityksen. Kuulatuntien lisäksi yritys järjestää kuntonyrkkeilyä ja zumba-tunteja.
Virtasen tunneilla käy kuntoilijoita lapsista eläkeläisiin. Lapset aloittavat puukuulilla, ja voimapusseille löytyy peräti 48 kiloa painavia kahvakuulia.
”Vanhempien ei tarvitse viedä lapsia hoitoon, vaan mukulat voivat olla mukana. Oma kymmenvuotias tyttärenikin käy mummonsa kanssa tunneilla. Eikä sekään haittaa, että mummille asennettiin vastikään sydämentahdistin.”
”Tunneilla kävijöiden välille on syntynyt todellisia ystävyyssuhteita. Näkisin, että tämä toiminta on lisännyt yhteisöllisyyttä pienellä paikkakunnalla.”
Kaikkia kahvakuulan kurittaminen ei ole miellyttänyt. Maakuntalehden yleisönosastolle ilmestyi jokin aika sitten kirjoituksia, joissa valitettiin kahvakuulatuntien musiikinjumputuksesta. Virtanen tähdentää, että kaikki lupa-asiat ovat kunnossa ja tarvittavat desibelimittaukset tehty.
”Valitukset eivät ole haitanneet minua, päinvastoin, sain lehtikirjoittelun myötä uusia asiakkaita. Enkä usko, että ketään häiritsee musiikki, vaan se, etten malta olla laulamatta mukana. Lauluni voi kuulua kilometrien päähän”, Virtanen nauraa.
Virtaselle kertyy vähintään 15 rankkaa ohjaajantuntia viikossa, joten kroppa on kovilla.
”Olen päättänyt perustaa lammasfarmin, kun keho ei enää kestä tätä työtä. Voi käydä myös niin, että pyöritän edelleen kahvakuulaa, että saan lampaat elätettyä”, Virtanen virnistää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
