Uudisraivaaja Heikki Kämäräinen, Kuusamo
”Navetan rakentaminen ei aiheuttanut yhtään vastustusta. Kaikki ovat sanoneet, että on mukava nähdä, kun joku yrittää”, sanoo Heikki Kämäräinen. Riitta Mustonen15.3.201715:00
”Kun minulta eskarissa kysyttiin, mikä minusta tulee isona, niin vastasin maanviljelijä.
Valmistuin alle 20-vuotiaana maatalousyrittäjäksi, mutta sitä ennen olin tehnyt jo pitkään töitä. Kun olin kaheksan vanha, isäukko laittoi ensimmäisiä kivikoneita. Ajoin kivikarhulla kaheksan tunnin päiviä Korouomassa, isä ajoi loput. Ruokakalat kävin onkimassa lammelta.
Kymmenen vanhana lypsin lehmät yksin navetassa. Koskaan sinne ei käsketty, vaan veri veti. Koulupäivän jälkeen ja viikonloput hoijin navettatyöt.
Lomittaja Mursun Pasi opetti lypsämään. Palkaksi se anto ampua haulikolla, kun meillä ei ollu kotona metästäjiä. Sain ampua koko laatikollisen savikiekkoja ampumaradalla.
Kun valmistuin, meillä oli pieni karjatila, kymmenen lasta ja vanhemmat nuoria. Löysin vaimon ja kuljin lomittajana 11 vuotta Kuusamon ja Posion kunnille. Vapaa-ajat tein töitä kotitilalla.
Ruvettiin lisäämään karjamäärää ja vuokrattiin sonninavetta. Isonnettiin rehukalustoa ja urakoitiin rehuntekoa ja kivenkeruuta. Parraina vuosina tehtiin rehut yli 30 tilalle ja itelle myös, yhteensä 800 hehtaaria. Lohkokeskikoko oli varmaan yksi hehtaari.
Urakointi väheni, kun tilat vähenivät. Viisi vuotta sitten tehtiin kotitilan sukupolvenvaihdos, missä päätila ja vuokranavetta siirtyivät mulle.
Perhe kasvoi samaan aikaan. Kolmetoista vuotta sitten ostettiin Ullan kanssa tämä Ylä-Suiningin koulu, kun se oli niin kauniilla paikalla Suininki-järven rannalla. Silloin meille syntyi neljäs lapsi. Lapsia on syntynyt yhteensä kymmenen, joista yksi on kuollut.
Ullakin on käynyt maatalousoppilaitoksen, mutta hänelle on riittänyt touhua tässä kotona.
Minun ajatus oli rakentaa lihakarjanavetta kotitilalle, mutta vaimo sanoi, että rakenna tänne Suiningille, niin on vieressä. Niinpä ostin maata, raivasin viime kesänä peltoa 18 hehtaaria ja rakensin navetan. Se nousi viidessä viikossa.
Yhteensä olen raivannut peltoja metästä karvan alle 30 hehtaaria. Kun rupesin isännäksi, pistin tavoitteeksi raivata viisi hehtaaria vuodessa kymmenen vuoden ajan.
Pellon raivaus on aina ollut sydäntä lähellä, sillä siinä näkyy oman työn jälki ja kasvun ihme. Tuntee olevansa maanviljelijä, kun saa omia raiviopeltoja vihottamaan. Siinä silmä lepää, sillä Kuusamon kevät ja kesä ovat niin kauniita.
Kun on vanhemmat ja isovanhemmat raivanneet peltoa, niin on mukava viijä tillaa etiäpäin ja jatkaa sukupolvien työtä. Vaikka EU meinaa kiusata rajusti ja tuo haasteita.
Lypsykarjan panen tänä keväänä pois. 50-luvulla valmistuneessa navetassa tulee tunnit täyteen.
Uudessa navetassa on 250 sonnia, jotka tulevat mulle loppukasvatukseen. Haave on vielä tuplata määrä.
Olen nyt 36-vuotias. Keskimäärin kerran vuodessa sattuu joku pieni tapaturma, mutta muuten olen saanut olla terve.
Kesällä teen töitä ku pöljä, mutta sitä mukaa kun valo vähenee, niin virta hiipuu. Loppuvuodesta siirryn metästykseen ja talveksi hyydyn ihan kokonaan. Levähtelen.
Joka toinen vuosi otamme vaimon kanssa viikon lomareissun irti arjesta.
Paljon mahollistaa se, että on vaimo, jolla on vällii enempi, vällii vähempi ymmärrystä. Vaimo tuopi monesti pellolle kahvit ja huolehtii syömisen kesällä.
On etuoikeus olla suomalainen maanviljelijä. Tähän hommaan ei kaikki pääse, vaikka ois halujakin.
Saa olla ylpeä, että jaksaa yrittää tällaisena aikana ja ottaa vastaan kaikki, mitä ylhäältä meille annetaan.
Minua innostaa se, että pystyn kehittämään tilaa. Meillä pohjosessa pellot on hajallaan kuin Jokisen eväät ja viljelykustannukset korkeammat kuin etelässä. Mutta viljellä pitää, koska ei täällä muuten ole työtä.
Jos maatalous loppuu, niin se lopettaa asutuksen ja elämän. Maatilat ovat Suomen selkäranka, niillä on vahvimmat juuret maassa eikä niitä voi viedä Eurooppaan.
Maatila työllistää valtavasti myös muita kuin viljelijän. Vaikka mulla on vain pelkkiä sonneja, niin täällä käy porukkaa roskakuskista teurasauton kuljettajaan.
Jos joku haluaa tehdä isänmaallisen teon, niin syöpi suomalaista ruokaa. Se on kuin punasoluja vereen Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
