Yliö: Supertietokoneet kehittävät tulevaisuuden herkkuja

Perunalastuja valmistumassa linjastolla. Kuvituskuva. Kuva: Pekka Fali

Nykyään tehokkaita tietokoneita ja tekoälyä käytetään auttamaan elintarvikkeiden valmistajia kehittämään uusia makuja sekä nopeammin, että ympäristöä vähemmän kuormittaen. Kyse ei ole enää vain kokeilemisesta testikeittiössä, vaan suuri osa kehityksestä tapahtuu digitaalisesti.

Supertietokoneiden laskentatehon ja tekoälyn avulla voidaan simuloida, miten ainesosat reagoivat keskenään, ja näin voidaan luoda uusia makuja avaamatta edes maustepurkkia. Tämä mullistaa perinteisen kokeilu–erehdys-menetelmän ja mahdollistaa kymmenien, jopa satojen reseptien testauksen päivissä viikkojen sijaan.

Tuloksena on ketterämpi tuotekehitys, jossa voidaan reagoida nopeasti markkinoiden muutoksiin.

Teknologia, jota on aiemmin käytetty esimerkiksi moottoriurheilussa ja lääketieteessä, on nyt tulossa myös elintarviketeollisuuteen.

Aiemmin sitä hyödynnettiin pääasiassa tuotannon tehostamiseen tai pakkausten säilyvyyden parantamiseen, mutta nyt on alettu ymmärtää, miten tekoäly ja laskennalliset mallit voivat vaikuttaa suoraan makuun.

Tämä on erityisen tärkeää, koska yksi ruokateollisuuden monimutkaisimmista haasteista on nesteiden käyttäytymisen ennustaminen. Öljyt, kastikkeet ja mausteet sekoittuvat arvaamattomasti, ja niiden mallintaminen vaatii erittäin monimutkaista laskentaa, joka on perinteisesti ollut hidasta ja kallista.

Tekoälypohjaiset ratkaisijat oppivat aiemmista testeistä ja pystyvät ennustamaan lopputuloksen ilman, että jokaista vaihetta tarvitsee laskea alusta loppuun. Näin voidaan hypätä suoraan loppuratkaisuun, mikä säästää aikaa, kustannuksia ja raaka-aineita.

Aiemmin viikkoja kestänyt työ voidaan nyt tehdä muutamassa päivässä.

Kuluttajille tämä tarkoittaa enemmän uutuuksia kaupan hyllyillä ja tuottajille mahdollisuutta vastata nopeammin asiakkaiden todellisiin tarpeisiin. Kyseessä on myös kestävämpi tapa kehittää tuotteita. Kun fyysisiä testejä tarvitaan vähemmän, raaka-aineita säästyy ja energiankulutus vähenee, koska kevyet tekoälymallit toimivat tavallisella laitteistolla ilman valtavaa laskentatehoa.

Yhden tuotteen kehittämisen hiilijalanjälki voi näin pienentyä merkittävästi. Tämä on tärkeää aikana, jolloin kuluttajat odottavat elintarvikeyrityksiltä sekä vastuullisuutta että innovatiivisuutta.

Useat suuret yritykset käyttävät teknologiaa jo käytännössä.

Mondelez on esimerkiksi kehittänyt yli 70 uutta tuotetta tekoälyn avulla, mukaan lukien gluteenittoman version Oreosta. Kellanova (entinen Kellogg’s) puolestaan hienosäätää Pringles-tuotteiden makua simuloimalla makujen kehittymistä ajan myötä.

AI Palette puolestaan tarjoaa alustoja, joilla voidaan testata erilaisia makuideoita digitaalisesti paljon ennen kuin ne päätyvät tehtaalle. Näin voidaan varmistaa, että tuotteet vastaavat alueellisiin makumieltymyksiin ja erityisruokavalioihin entistä paremmin. Yritykset voivat esimerkiksi kehittää laktoosittomia, vegaanisia tai vähäsokerisia tuotteita nopeammin kuin koskaan ennen.

Tämä muutos näkyy suoraan kuluttajalle. Hyllyiltä löytyy enemmän vaihtoehtoja, tuotteet vastaavat tarkemmin yksilöllisiin tarpeisiin ja makuelämyksiä syntyy nopeammin.

Tulevaisuudessa voidaan nähdä entistä personoidumpia tuotteita, joissa reseptiä on säädetty tarkasti esimerkiksi tiettyyn kohderyhmään, ruokavalioon tai jopa yksittäisen asiakkaan preferensseihin. Ajatus siitä, että jokaiselle löytyisi juuri hänen makuunsa sopiva välipala, ei ole enää utopiaa vaan lähitulevaisuutta.

Samalla tekoälyyn ja supertietokoneisiin perustuva kehitys alentaa kynnystä kokeilla rohkeita ideoita. Jos resepti ei toimi, siitä ei seuraa valtavaa resurssien hukkaa, vaan se voidaan hylätä jo digitaalisen testin vaiheessa.

Tämä rohkaisee tuotekehittäjiä luovuuteen ja riskinottoon, mikä puolestaan näkyy kuluttajalle yhä monipuolisempina tuotteina. On todennäköistä, että tulevaisuudessa uudet snack-innovaatiot syntyvät ensin tietokoneella ja vasta sen jälkeen fyysisessä keittiössä.

Kun tekoäly ja laskentateho kehittyvät, myös ennustettavuus paranee. Tämä mahdollistaa esimerkiksi makujen hienosäädön eri markkinoille: sama tuote voi maistua hieman erilaiselta Suomessa kuin Japanissa, koska paikallisia makumieltymyksiä voidaan simuloida tarkasti.

Tämä on merkittävä kilpailuetu globaaleille brändeille, jotka haluavat palvella hyvin erilaisia kuluttajia ympäri maailmaa.

Seuraavan kerran, kun kurotat sipsipussiin, muista, että makuun on saattanut vaikuttaa monimutkainen yhdistelmä algoritmeja, tekoälymalleja ja digitaalisia simulaatioita. Tulevaisuuden välipalat eivät synny enää vain keittiössä, vaan tietokoneella, ja tämä kehitys lupaa makuelämyksiä, jotka ovat sekä parempia että vastuullisempia kuin koskaan ennen.

Mike Creutzer

Pohjoismaiden johtaja

Infrastructure Solutions Group

Lenovo