Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan

Mikä jysähti, lensikö yli oma vai venäläinen kone? Itärajan asukkaat höristelevät korviaan nykyään enemmän kuin ennen

Itärajan asukkaiden arkisiin keskusteluihin kuuluvat nykyisin kopterit, lentokoneet ja pamaukset. Muuten rajalla on toistaiseksi rauhallista.

”Mikä jysähti?” ”Kuulivatko muutkin äsken kopterin?” ”Näittekö, mikä lensi yli?”

Edelliset ovat tyypillisiä keskustelun avauksia kotikuntani Parikkalan someryhmissä nykyisin. Raja on hyvin lähellä, ja seudun asukkaista suuri osa seuraa tilannetta siihen liittyen aktiivisesti. Niin on ollut pian kaksi vuotta.

Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan itäraja oli täkäläisille hyvin arkinen asia. Nyt se kiinnostaa koko maata, ja myös paikallisten suhtautuminen on terästäytynyt.

Puskaradiosta selviää yleensä nopeasti, onko lähellä säksättänyt kopteri ollut suomalainen, vai kuuluuko ääni kenties venäläisestä koneesta rajan pinnasta tai jopa tältä puolen. Moni seuraa alueen lentoliikennettä verkkopalvelusta.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Joillakin paikallisista on tietoa myös rajan lähistöllä sen itäpuolella toimivista louhoksista. Ilmeisesti jysähdykset kuuluvat niistä. Paikoin ikkunoita helisyttävät kumahdukset eivät onneksi ole aivan jokapäiväisiä. Ne saavat aikaan kuitenkin sen, mitä Venäjä kenties tavoitteleekin. Naapurimaan läheisyys ei pääse unohtumaan.

Viime aikoina alueen teillä on nähty tavallista enemmän puolustusvoimien kalustoa. Juttelimme juuri työporukassa siitä, miten virallisten ylityspaikkojen sulkeminen voi lisätä painetta etenkin alueilla, joissa rajalle on helppo tulla. Keskusteluissa oli esillä muun muassa Uukuniemen rajanylityspaikka, jonka sulkemisesta on runsaat kymmenen vuotta. Pari päivää myöhemmin aluelehti uutisoikin jo maastoesteiden rakentamisesta siellä.

Rajavartiolaitoksen viestintälinja on tilanteen myötä niukentunut. On varsin ymmärrettävää, että nyt mietitään tarkemmin, mitä kaikkea on tarpeen kertoa ulospäin. Selvää kuitenkin on, että rajalla varaudutaan. ”Kaikkeen”, kuului Kaakkois-Suomen rajavartiolaitoksen toimistoupseeri Ville Kuusiston tiivis vastaus toimittajan tiedusteluun viime viikolla.

Satuin vuosia sitten osaksi rajavartijoiden harjoitusta, jossa kuvitteellinen luvaton rajanylittäjä luikki metsästä kävelytielle. Havaintojeni kertomisen jälkeen minulle paljastettiin, ettei kyseessä ollut tositilanne. Tapahtuma on palannut viime aikoina mieleen. Saattaa olla, että vastaava tosipaikka osuu pian joidenkin kohdalle täällä idässä.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Täällä asuvana entisenä länsisuomalaisena olen varsin vakuuttunut rajavartijoiden osaamisesta ja alueen tuntemuksesta. He ovat kulkeneet maastorajaa päivittäin vuosikymmeniä. Työtä vahvistavat laajat nykytekniikan keinot.

Vartioinnin laadusta huolimatta alueen asutuksen ja elinvoiman merkitystä ei pidä vähätellä. Moni paikallinen asukas pitää osaa rajavyöhykkeestä avoimena viljelemällä. Teitä aurataan, vesistöissä kalastetaan ja metsiä hoidetaan. Havainnoivia silmäpareja riittää, koska täällä eletään. Jotta näin voi olla jatkossakin, puhelinten, verkon ja liikenteen pitää toimia. Sitä hallitus ei saa rajalle katsoessa unohtaa.

Kolumnin kirjoittaja on Kaakkois-Suomen aluetoimittaja