Tuleeko ulkopoliittisesta säröstä vielä halkeama?

Pääministeri Petteri Orpo (kok.), SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman ja tasavallan presidentti Alexander Stubb. Kuva: Taina Renkola, Jaana Kankaanpää

Mielipide|Politiikka

30.3.202606:00

Kolumni

Seppo Kääriäinen

Natojäsenyyteen liittyvä ydinasekiista on synnyttänyt särön poliittiseen kenttään.

Johtava oppositiopuolue SDP ei suostu hallituksen esitykseen ydinenergialaissa olevien rajoitusten poistosta, vaan vaatii parlamentaarista työryhmää valmistelemaan Suomen ydinasepolitiikkaa syksyyn mennessä. Pääministeri Orpo (kok.) ei lämmennyt ehdotuksesta, vaan kertoo, että tulevaan selontekoon kirjataan, että Suomesta ei tule ydinasevaltaa. Presidentti Stubb oli toivonut 13.3. pitämässään palaverissa puheenjohtajien hakevan yhteisymmärrystä muodossa tai toisessa.

Suomessa on lähdetty vakiintuneesti siitä, että ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa valmistellaan parlamentaarisesti pyrkien konsensukseen. Pyrkimys yhteisymmärrykseen on ensisijaisesti kulloisenkin hallituksen vastuulla. Orpon hallitus poikkesi ydinase-esityksessä perinteisestä käytännöstä. Värisuora toimi. SDP näki tässä iskun paikan.

Julkisuudessa on väitetty, että oppositio pidettiin syrjässä sen vuoksi, että hallitus ei vuotojen pelossa luota oppositioon.

Jos turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä ei ole luottamusta, ollaan vaarallisella tiellä. Aika näyttää, kuinka paha halkeama säröstä ulkopolitiikkaan on syntynyt.

Mutta yhteistyöongelmat ovat syvemmällä ja laajemmalla. Elämme arvaamattomia aikoja, ei vain maailman sotatapahtumien, vaan myös kotimaisten ongelmien vuoksi. Nyt kysytään poliitikkojen päätöksentekokykyä, joka puolestaan ratkaisee demokratian uskottavuuden kansalaisten silmissä. Särö tai halkeama ulkopolitiikassa voi vaikuttaa jatkossa sisä- ja hallituspoliittiseen asetelmaan.

Aikojen historiallisuudesta kertoo osaltaan budjettipäällikkö Mika Niemelän taannoinen kannanotto siitä, että koko hyvinvointivaltion lupaus on pohdittava kokonaan uudelleen.

Joku aika sitten tuli julkisuuteen tutkimus suomalaisten heikentyneestä tulevaisuususkosta. Nuorten usko tulevaisuuteen on romahtanut. Maailman tilanne, sodat, ilmastonmuutos, suurtyöttömyys ja toimeentulovaikeuksien lisääntyminen varjostavat tulevaisuutta. Parempaa ei ole tulossa, ellei politiikassa kyetä kansalaisia yhdistäviin ratkaisuihin.

Kohentuva ulospäin näkyvä yhteistyö olisi omiaan parantamaan kansalaisten uskoa tulevaisuuteen ja luottamusta politiikkaan. On löydettävä kestävä suunta Suomelle kohti 2030-lukua.

Puolueet ja poliitikot ovat viimeisen vuosikymmenen aikana asettuneet yhä jyrkemmin kahteen vastakkaiseen leiriin. Vaaleissa ja hallituspolitiikassa käy heiluriliike, joka ei ole ratkaissut eikä ratkaise päällekaatuvia ongelmia. Halkeama ydinasekysymyksessä pahentaa tilannetta.

Kun maailmalla myrskyää ja sota leimuaa lähialueilla, luulisi laajapohjaisen yhteistyön olevan itsestäänselvää laajemminkin kuin vain ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa. Leirirajat on ylitettävä.

Kolumnin kirjoittaja on ministeri.