Lukijalta: Suurpetopolitiikkaan tarvitaan muutos – on vastoin oikeusvaltioperiaatetta, ettei porovahinkoja korvata täysimääräisesti
Maasuurpetojen kannansäätely on toimivin keino vähentää petojen aiheuttamia vahinkoja, kirjoittaa Paliskuntain yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Matti Riipi. ”Suomen maasuurpetokantaa tulee voida säädellä myös sosiaalisen kestävyyden saavuttamiseksi.”
Poroerotus. Kuvituskuva. Kuva: Markku VuorikariPoronhoitoalueella kärsitään ennen näkemättömistä suurpetojen aiheuttamista porovahingoista. Peto-ongelma näkyy lihanmyyntitulon menetyksenä sekä haettujen poikkeuslupien määrän merkittävänä kasvuna.
Suomessa poistojen suorittaminen on sälytetty poronhoitoalueella poroelinkeinolle poikkeuslupaperusteisena metsästyksenä. Poikkeuslupapyynti aiheuttaa poroelinkeinolle merkittävät kustannukset ja sitoo työvoimaa. Maasuurpetojen kannan säätelyä tarvitaan myös poronhoitoalueen ulkopuolella.
Poronhoitajien edustajakokouksessa, Poroparlamentissa, perustettiin viime kesäkuussa kriisityöryhmä syömähampaaksi alati pahenevaan suurpeto-ongelmaan. Työryhmän tavoitteena on edistää ratkaisuja, joilla maasuurpetojen aiheuttamat porovahinkomäärät saadaan kestävälle tasolle.
Suomen suurpetopolitiikkaa määrittää suurelta osin EU:n asettamat tavoitteet sekä lainsäädäntö. On kohtuutonta ja vastoin oikeusvaltioperiaatetta, ettei porovahinkoja korvata täysimääräisesti. Näin on käymässä, ellei maamme hallitus hae muutosta EU:n asettamaan korvauskattoon maasuurpetojen aiheuttamien porovahinkojen osalta.
Hiljattain ministeri Essayah vieraili Oivangin paliskunnan erotuksessa, jonka myötä ministeri sai repullisen elinkeinonharjoittajien käytännön tason evästystä peto-ongelmasta. Tahtotila ongelman ratkaisemiseksi on yhteinen.
On selvää, että ilman lainsäädäntömuutoksia suurpetojen aiheuttamat porovahinkomäärät eivät tule laskemaan eikä tavoitetta porovahinkomäärän puolittamisesta saavuteta. Keskeiseksi kysymykseksi nousee vahinkojen ennaltaehkäiseminen. Maasuurpetojen kannansäätely on toimivin keino vähentää petojen aiheuttamia vahinkoja. Suomen maasuurpetokantaa tulee voida säädellä myös sosiaalisen kestävyyden saavuttamiseksi.
Vallanpitäjät ovat vierittäneet vastuun maamme suurpetopolitiikasta EU-tasolle. Ongelman ratkaisu on Suomen omissa käsissä – ratkaisemiseksi tarvitaan kansallinen lainsäädäntö, joka mahdollistaa maasuurpetokantojen säätelyn kestävälle tasolle.
Suurpedot kuuluvat suomen luontoon, mutta ongelmien välttämiseksi on tarpeen säädellä suurpetokantaa kestävälle ja sosiaalisesti hyväksyttävälle tasolle.
Matti Riipi
Paliskuntain yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja
poroisäntä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
