Trumpin vaalivoiton jälkipulinat

Yhdysvaltojen historian yksi repivimpiä vaalikamppailuja on ohitse ja presidentin valta on siirtynyt Donald Trumpille. Kansa on äänensä antanut ja sitä pitää kunnioittaa. Silti sopii toivoa, ettei räävitön, tosiasioista piittaamaton kampanjointi rantaudu meillekin. Näiden vaalien jälkeen on odotettavissa, että pulinoita riittää.

Historioitsijat kirjoittavat aikanaan, olivatko nyt käydyt vaalit osa suurempaa yhteiskunnallista muutosta. Jo nyt voi todeta, että Trumpin valinnan taustalla on eurooppalaisillekin kovin tuttuja ilmiöitä.

Yhteiskuntien polarisoituminen. Epävarmuuden lisääntyminen ja kokemus siitä, että globalisaation hyödyt jakaantuvat liian epätasa-arvoisesti. Suuri epäluottamus sekä politiikan että talouden vallanpitäjiä kohtaan.

Ei siis ole ihme, että Trumpin populistinen viesti meni perille erityisesti niin sanotulla ruostevyöhykkeellä ja taantuvilla teollisuuspaikkakunnilla, kun taas Hillary Clintonia kannatettiin itä- ja länsirannikolla. Sama polarisoituminen on ollut nähtävissä niin Britannian brexit-äänestyksessä kuin kansallisissa äänestyksissä eri puolilla Eurooppaa, Suomea unohtamatta.

Trump korosti voittopuheessaan maan yhtenäisyyttä, mutta ei valottanut kansainvälistä linjaansa tarkemmin. Trumpin valintaa onkin monissa kommenteissa pidetty suurena harppauksena kohti epävarmuuden aikaa. Toisaalta aurinko nousee huomennakin ja kuutakin näyttää riittävän.

Mitä Trumpin valinta sitten voi tarkoittaa?

Nähtäväksi jää, kuinka suuri osa hänen puheistaan on ollut vain vaalikamppailun aikaista retoriikkaa. Presidentti Obaman entinen neuvonantaja David Axelrod on korostanut, että kun ihminen nousee presidentiksi, hän joutuu väkisinkin tekemään suuren mittaluokan konkreettisia päätöksiä, joilla on suoria vaikutuksia tavallisten ihmisten elämään. Se panee yleensä ajattelemaan vastuullisemmin. Näin ollen voisi ajatella, että vaalikamppailun aikaiset puheet joutunevat uudelleen tarkasteluun.

On kuitenkin muistettava, että Trumpia äänestäneet halusivat hänet tehtävään siksi, että hän toisi muutoksen. Paljon on spekuloitu, mitä Trump tekee virkaanastumisen jälkeisten ensimmäisten sadan päivän aikana. Ovatko monet Obaman kauden aikaansaannokset, kuten terveydenhuoltouudistus, vaarassa? Entä mitä Trump tekee kampanjansa aikana lupaamiensa provokatiivisten hankkeiden, kuten Meksikon vastaisen rajan muurin suhteen?

Toisaalta, vaikka presidentin puolueella eli republikaaneilla onkin nyt suora enemmistö kongressissa, ei presidentti Trump silti saane kaikkein kiistanalaisimpia hankkeitaan läpi.

Eurooppalaisia kiinnostaa erityisesti mitä tapahtuu vapaakaupassa ja ilmastopolitiikassa. Samoin se, miten Trumpin puheet Naton roolista vaikuttavat turvallisuusympäristöömme? Turvallisuuspolitiikassa Itämeren alueella ja erityisesti Baltian mailla on paljon pelissä.

Globalisaatiokritiikin myötä vapaakauppasopimukset ovat olleet vastatuulessa molemmin puolin Atlanttia, eikä EU:n ja Yhdysvaltojen välisen vapaakauppasopimuksen TTIP:n tulevaisuus juuri nyt näytä ruusuiselta. Euroopan on kuitenkin johdonmukaisesti jatkettava vapaakaupan puolustamista – onhan se pienten viennistä riippuvaisten talouksien, kuten Suomen, menestymisen elinehto.

Ilmastopolitiikka on mennyt harppauksittain eteenpäin Barack Obaman kaudella. Tähän on oletettavasti tulossa muutos. Toisaalta Trumpinkaan ei ole aivan helppo irrottaa Yhdysvaltoja ratifioimistaan kansainvälisistä sopimuksista, kuten Pariisin ilmastosopimuksesta. EU:n rooli ilmastopolitiikan suunnannäyttäjänä korostuu jatkossa. Kiina ja Intia ovat onneksi samassa rintamassa.

Suomen kannalta jatkossa yhteistyö eurooppalaisten kumppaniemme kanssa korostuu ja EU tulee olemaan entistä selvemmin poliittinen selkänojamme. On tärkeää, että Suomi on aktiivinen EU:n kehittämisessä sekä tukee sen vapaakauppa-linjauksia ja sisämarkkinoiden esteiden purkamista.