Reilu siirtymä, mutta miten ja minne?

Kun puhutaan maatalouden hiilenkierrosta ja ilmastovaikutuksista, voidaan tarkastella kahta asiaa. Ensinnäkin, kuinka paljon hiiltä sidotaan ja kuinka paljon sitä vapautuu, ja toiseksi märehtijöiden tuottamaa metaania.

Iso ja keskeinen ongelma on, etteivät edes tutkijat vaikuta olevan yksimielisiä, mitä maatalouden hiilensidonnassa tulee ottaa huomioon. Kysehän on ruuasta ja maatalouden ensisijainen tehtävä on tuottaa ruuan raaka-ainetta. Päästöt ovat seurausta tästä eikä niitä voi silloin jättää pelkästään maatalouden kannettaviksi.

Osa tutkijoista on sitä mieltä, että maatalouden tuottamiin tuotteisiin sitoutunutta hiiltä ei voida ottaa huomioon maatalouden hiilensidonnassa. Tämä ei tunnu kovin reilulta lähtöoletukselta. Syitä ja seurauksia ei saa irrottaa toisistaan.

Käytännössä hiilensidonnan lisääminen on yksinkertaisesti sitä, että lisätään pelloilla niin maanpäällistä kuin maanalaista massaa: parempia satoja ja lisää juuristoa. Tästä seuraa enemmän hiilidioksidia maahan ja enemmän ruokaa pienemmältä alalta. Sama pätee metsässä – mitä paremmin metsät kasvavat, sitä enemmän ne sitovat hiiltä.

Jos otetaan huomioon koko eteläsavolainen maatila eli myös metsät, niin jokainen maatila Etelä-Savossa on hiilinielu. Tosin tästäkin saa aikaiseksi politisoituneet akateemiset inttäjäiset: Miten metsä sitoo hiiltä ja kenen hyödyksi se lasketaan?

Tällä hetkellä on uhkana, että esimerkiksi tanskalainen maatalous kompensoi jatkossa päästönsä suomalaisten metsillä – ei kuulosta kovin reilulta eikä sitä myöskään olisi.

On hyvä muistaa, että maa- ja metsätalous ovat ainoat luonnonmukaisesti hiiltä sitovat toimialat. Ne myös toimivat luonnon ehdoilla ja sen asettamissa puitteissa.

Politiikan lait ovat ihmisen laatimia, luonnonlaeista ei ihminen päätä. Sekin on hyvä kaikkien muistaa, koulutus- ja puoluetaustasta riippumatta. Toteutuessaan EU-komission rakentama malli antaisi muiden EU-maiden hyödyntää suomalaiset metsät omien päästöjensä kompensoinnissa. Tämä, jos mikä ei olisi reilua siirtymää.

Maatilatasolla reilu siirtymä tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että maataloudelle muodostuvat kustannukset ruuan tuottamisesta ja ilmastotyöstä siirtyvät täysimääräisinä tuottajahintoihin.

Suomessa on yhtä aikaa loistavasti toimiva ja täysin rikki oleva elintarvikeketju. Ruoka siirtyy liukkaasti ketjussa, mutta raha ei – suomalainen elintarviketeollisuus perustuu halvalla ostetuista maailman parhaista raaka-aineista halvalla kaupalle myytäviin elintarvikkeisiin.

Hölmöläisen hommaa, minkä seurauksena suomalaisesta elintarvikeketjusta ei juuri reiluutta löydy. Jos tähän päälle ladataan pelkkiä lisäkustannuksia ilmastoperustein, tulevat suomalaisen maatalouden ilmastopäästöt putoamaan todella nopeasti – jos ei ole maataloutta, ei ole sen päästöjäkään.

Ne päästöt ovat sitten tosin jossain Suomen rajojen ulkopuolella, mikä ei tunnu kovaäänisimmille puoluepoliitikoille olevan mikään ongelma. Omatunnon voi ulkoistaa jonnekin kauas, jossa on kiva käydä ottamassa selfietä lomareissulla, kunhan Suomessa saa näytellä maailmanpelastajaa.

Naiivimmat tapaukset kuvittelevat suomalaisten lopettavan lihansyönnin, jos sen mainonta kielletään. Mikäli globaali ilmastonmuutos saadaan pysähtymään rajoittamalla mainontaa Suomessa, on sitä syytä kaikkien lämpimästi kannattaa.

Suomalainen maatalous on vedenjakajalla. Kaiken järjen mukaan sen tulevaisuuden pitäisi olla valoisa, sillä ruuan kysyntä on taattu. Ikävä kyllä poliittinen ilmapiiri ja maatalouden ympärillä käytävä mediakeskustelu on niin myrkyttynyt, että se on sokeuttanut ihmiset näkemästä tätä.

Sama pätee bioenergiaan, jolla on yhtä aikaa loistava tulevaisuus, mutta politiikan puolella se on alettu nähdä ongelmana. Lähinnä niissä piireissä, jotka elävät kauimpana elävästä luonnosta.

Kotieläintuotanto on tärkeä osa kiertotaloutta. Lanta ja nurmibiomassa tarjoavat vaihtoehtoja fossiilisten panosten käytölle bioenergian ja kierrätyslannoitteiden muodossa.

Märehtijöiden pötsimikrobit tuottavat metaania, jonka eläin poistaa röyhtäilemällä. Metaanin hiili on peräisin biomassaan sitoutuneesta hiilestä eli se ei vapauta uutta fossiilista hiiltä ilmakehään. Märehtijän pötsissä elävät mikrobit mahdollistavat ihmiselle, sioille ja siipikarjalle syötäväksi kelpaamattoman nurmen ja kuitupitoisten sivutuotteiden muuntamisen lihaksi ja maidoksi.

Pienydinvoimalasta ja sähköautosta on tulossa kivempi kombo kuin naudasta ja biokaasusta. Kumpi sitten syökään enemmän maapallon uusiutumattomia luonnonvaroja?

Politiikan lait ovat ihmisen laatimia, luonnonlaeista ei ihminen päätä. Moni nuori teki itseään koskevan keskittämispäätöksen 1960–70-luvuilla.