Metsäalan on mahdotonta vastata kaikkiin vaatimuksiin

Hirsirakentamisessa yhdistyvät puun hyödyntäminen ja hiilensidonta. Kuva: Johannes Tervo

Nykyisen julkisen keskustelun perusteella metsiltä vaaditaan mahdottomia ja vaatimukset ovat usein ristiriitaisia. Metsien pitäisi esimerkiksi sitoa entistä enemmän hiiltä ja samalla huolehtia luonnon monimuotoisuudesta. Kasvun lisäämiseksi metsiä pitäisi uudistaa, mutta hakkuut uhkaavat monimuotoisuutta.

Suomen hiilinielutavoite on laskettu suurelta osin puuston määrän jatkuvaan kasvuun, mutta se on käytännössä mahdotonta. Oman mausteensa soppaan tuovat hiilinielujen laskentatapojen muutokset.

On hyvä, että metsät kiinnostavat suomalaisia. On myös hyvä, että metsistä keskustellaan, mutta keskustelun sävyssä on paljon parantamisen varaa. Vastakkainasettelu on jyrkkää ja syyllistävää.

Metsämiesten säätiön Taloustutkimuksella teettämän Suuri metsäammattilaistutkimus ‒ metsät ja media -tutkimuksenkyselyn mukaan metsäammattilaisista 80 prosenttia on tyytymättömiä metsäuutisointiin ja julkisen metsäkeskusteluun. Tyytyväisten määrä on vuonna 2022 tehtyyn kyselyyn verrattuna puolittunut 18 prosenttiin. (MT 3.10.)

Kyselyn mukaan metsäkeskustelun ja -uutisoinnin sävy on tunnepohjaista, tarkoitushakuista, ristiriitaista, leimaavaa, polarisoitunutta sekä alan ammattilaisia syyllistävää. Vain kymmenen prosenttia pitää keskustelua tasapuolisena, ja tosiasioihin pohjautuvana keskustelua pitää 23 prosenttia. Kyselyyn vastanneista valtaosan mielestä metsäalan maine mediassa on huono tai erittäin huono. Ei ole ihme, että lähes puolet vastaajista kokee, että metsäuutisointi ja julkinen metsäkeskustelu ovat heikentäneet heidän työhyvinvointiaan.

Alan ammattilaisten toiveet metsäuutisoinnista ovat varsin kohtuulliset. He toivovat metsäuutisoinnilta enemmän metsien eri arvojen yhteensovittamista, metsäalan työllisyysvaikutusten käsittelyä ja metsänomistajien asian esillä pitämistä.

Metsäalan pitäisi heidän omastakin mielestään osallistua julkiseen keskusteluun nykyistä enemmän. Osallistumista helpottaisi, jos keskusteluympäristö olisi turvallinen ja kunnioittava. Keskustelun pitäisi olla neutraalia, tutkimukseen ja faktoihin perustuvaa sekä sellaista, että siinä kuunnellaan toisia ja haetaan kompromisseja.

Vaikka jotkut tutkijat perustelevat kantojaan sillä, että niillä on tiedeyhteisön tuki, erilaisia näkemyksiä löytyy myös tiedeyhteisön sisältä. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa pitäisi nykyistä suurempi paino laittaa päästöjen vähentämiselle eikä laskea nielujen kasvun varaan.

Valtioneuvos Matti Vanhanen totesi Helsingin Sanomiin kirjoittamassaan esseessä, että metsäkeskustelussa jäytävät monet ristiriidat, epäluulot ja väitteet. Tällainen tilanne uhkaa hänen mukaansa jo häiritä metsätalouden pitkäjänteistä kehittämistä ja investointeja. Vanhasen mielestä Suomi tarvitsisi kansallisen metsärauhan. (HS 14.9.)

Suomen metsäsektorille pitäisi Vanhasen mukaan luoda yhteinen kestävän kasvun visio, jolla olisi takanaan laaja poliittinen tuki. Siihen kuuluvat laajasti hyväksyttävissä olevat keinot myös puuston kasvun lisäämiseksi.

Visiossa olisi Vanhasen mielestä lisäksi hahmotettava, miten maksimoidaan metsistä saatavat hyödyt samalla, kun minimoidaan negatiiviset ristikkäisvaikutukset ilmastonmuutoksen torjuntaan, monimuotoisuuden parantamiseen, kansan- ja aluetalouden kehittämiseen, virkistystoimintaan sekä esteettisten ja sosiaalisten arvojen ylläpitämiseen.

Nykyistä paremmalle metsäkeskustelulle on todellinen tarve. Metsien merkitys on Suomelle niin suuri, ettei meillä ole varaa jyrkkään vastakkainasetteluun. Koska metsiltä odotetaan paljon, Vanhasen ehdotukseen on syytä tarttua avoimesti tarttua, vaikka hänen ehdotuksensa nostattama keskustelu osoittaa, että helppoa se ole.