Satosella näytön paikka kilpailulain uudistamisessa

Työministeri Arto Satonen (kok.) vastaa kilpailuasioista. Kuva: Carolina Husu

Työministeri Arto Satonen (kok.) on paljon vartijana, jos Petteri Orpon (kok.) hallitus onnistuu selättämään sisäiset luottamusongelmansa. Satosen salkkuun kuuluvat työmarkkinauudistukset, jotka varsinkin kokoomukselle olisivat toteutuessaan suoranainen unelmien täyttymys.

Hallitus aikoo ohjelmansa mukaan tiukentaa työttömyysturvaa, rajoittaa lakko-oikeutta, helpottaa irtisanomista, lisätä paikallista sopimista, tiukentaa vientivetoista palkkamallia sekä lopettaa vuorotteluvapaa- ja aikuiskoulutustuet. Kannustienloukkujen ja sosiaaliturvan purkaminen tuo hallituksen laskelmien mukaan työmarkkinoille 78 000 ihmistä. Satonen itse uskoo Suomessa olevan vaalikauden lopussa 100 000 työllistä nykyistä enemmän. (MT 14.7.).

Hallituksen työllisyyslääkkeet ovat tunnetusti myrkkyä ammattiyhdistysliikkeelle. Satosen toive hyvästä yhteistyöstä työntekijäjärjestöjen kanssa voi osoittautua turhaksi. Toimet ovat selvästi Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ajamia kovempia, ja silloinkin vastustus oli hurjaa. Nyt poliittinen ilmapiiri on vielä selvästi jännittyneempi. Kokoomus tuskin hätkähtää lakkouhkauksista, mutta perussuomalaisille duunarikannattajien menettäminen on todellinen vaara. Hallituskumppanille tuskin maistuu myöskään Satosen arvio, että työperäinen maahanmuutto ei hallituksen toimilla juurikaan muutu. Elinkeinoelämä taas on erittäin huolissaan ulkomaisten työntekijöiden saatavuudesta.

Selvää on, että työllisyyden parantamisessa helpot keinot on käytetty ja patistamistakin tarvitaan. Vaikka esitykset ovat Suomen mittapuulla radikaaleja, ne ovat muissa Pohjoismaissa olleet jo pitkään käytössä. Työllisyyden paraneminen on kuitenkin ainoa keino estää vielä isommat leikkaukset palveluihin ja etuisuuksiin tulevaisuudessa. Lakimuutosten lisäksi tarvitaan myös asennemuutosta, esimerkiksi ikääntyneiden työllistämisessä.

Satonen on tunnettu myös maatalous- ja metsäasioiden vaikuttajana. Nyt kilpailuasioista vastaavan työministerin tontilla on iso vastuu ruokaketjun toiminnan parantamisessa. Hallitusohjelman mukaan elintarvikemarkkina-, kilpailu- ja hankintalakeja muutetaan ja elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantioikeuksia parannetaan. Alkutuottajien sopimusasemaa parannetaan avoimella, elintarvikeketjun eri osien kustannuksia kuvaavalla tilastoinnilla ja edistämällä kustannusindeksien käyttöönottoa osapuolten välillä elintarvikemarkkinavaltuutetun ehdotuksen mukaisesti sopimusvapautta loukkaamatta. Kryptinen kirjaus tarkoittaa käytännössä, että ruuan tuottajien tulisi jatkossa saada tuotteistaan isompi korvaus suhteessa kauppaan ja teollisuuteen.

Satonen ei ota kantaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimintaan. Virasto toimii kuitenkin lakien mukaan ja juuri kilpailulain muuttaminen on avain elintarvikemarkkinoiden epäreilun asetelman korjaamisessa. Työ ei ole helppoa, mutta hallitusohjelmaan kirjattu tavoite ei myöskään saa hukkua selvitysryhmiin tai jäädä toteutumatta koska pelätään EU-komission reaktiota. Ristiriitaisesti hallitusohjelmassa on myös kirjauksia jotka, entisestään vahvistavat kaupan asemaa, kuten nykyistä vahvempien oluiden ja itsehoitolääkkeiden myynnin salliminen.

Orpon hallituksen puolueilla tuntuu nyt olevan suuria vaikeuksia minkäänlaiseen keskinäiseen yhteistyöhön. Talousohjelman sanotaan olevan ainoa puolueita yhdistävä tekijä Jos kaikki neljä puoluetta kuitenkin päättävät pysyä hallituksessa, niillä on näytön paikka talousuudistusten toteutumisessa. Jos työllisyystavoitteesta lipsutaan, häviää hallitukselta viimeinenkin yhdistävä tekijä.