Maakunnista tuli Suomen kasvukeskus

Koronan vaikutuksista muuttoliikkeeseen on vuoden aikana ehditty puhua jo paljon.

Heti koronapandemian alettua nähtiin merkkejä pääkaupunkiseudulle suuntautuvan muuttoliikkeen heikkenemisestä. Asunto- ja mökkikaupan tilastot kertoivat maaseudun ja maakuntien uudesta vetovoimasta. Epäilijöitäkin on riittänyt. Monet asiantuntijat ovat pitäneet muutosta väliaikaisena poikkeuksena, jonka jälkeen palataan entistä voimakkaamman kaupungistumisen trendiin. Kovinta ääntä kaupungistumisen puolesta pitävät tuttuun tapaan Hypo-pankin asiantuntijat.

Alkuvuoden tilastoluvut vievät pohjaa väitteiltä, joiden mukaan muuttoliikkeen kääntyminen olisi väliaikainen poikkeus.

Alkuvuoden aikana Uudeltamaalta muutti väkeä muualle Suomeen enemmän kuin tuli – todennäköisesti ensimmäisen kerran kymmeniin vuosiin. Uudenmaan nettomuuttotappio oli noin 700 henkilöä. Uudenmaan väkiluku edelleen kasvaa, mutta syynä on lähes kokonaan maahanmuutto.

Myös useat Suomen suuret kaupungit kärsivät alkuvuodesta muuttotappiota Suomen sisäisessä muutossa. Eniten väkeä menetti Helsinki, 3 300 henkilöä, ja Turku, noin tuhat henkilöä (MT 6.8.).

Suurimpia muuttovoittajia olivat Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan suurten kaupunkien läheiset kunnat, esimerkiksi Tuusula, Järvenpää ja Sipoo Uudellamaalla ja Kaarina Varsinais-Suomessa.

Vielä suuremmasta muutoksesta kertoo Telian puhelintiedoista keräämä liikkumistilasto.

Sen mukaan pääkaupunkiseudulla oli heinäkuussa lähes neljännesmiljoona ihmistä vähemmän kuin vuonna 2019. Muutos on hurja, kun muistaa että ulkomaanmatkailu on ollut lähes kokonaan pysähdyksissä.

Muuttoliikkeen trendit kääntyvät hitaasti, mutta kesälomanviettopaikkojen vaihtuminen näkyy heti. Iso rahavirta on tänä kesänä ohjautunut pääkaupunkiseudun kulutuksesta maaseudun mökkipaikkakunnille ja kesäkaupunkeihin.

Ulkomaanmatkailun avautuminen voi hieman vähentää maakuntiin suuntautuvaa liikettä, mutta pääkaupunkiseudulla voivat olla edessä vielä hiljaisemmat kesäkuukaudet.

Aluepolitiikkaa parjataan usein resurssien siirtämisestä paikkoihin, joissa niillä ei ole todellista käyttöä. Koronan jälkeinen monipaikkaisuuden nousu kertoo, että investoinnit tietoverkkoihin ja toimivaan infrastruktuuriin koko maassa ovat olleet enemmän kuin tarpeellisia.

Jatkossa on yhä tärkeämpää pitää huolta siitä, että palveluita on tarjolla siellä missä ihmiset tosiasiassa oleskelevat. Kaksoiskuntalaisuus olisi yksi malli verotulojen oikeudenmukaiseen jakautumiseen.

Byrokratiaan ja aluejakoihin ei kuitenkaan kannata hirttäytyä. Suomalaisten toiveena ovat palvelut, joita voi käyttää joustavasti omien tarpeiden mukaan niin koti- kuin mökkipaikkakunnilla.

Väestökehitys ja ihmisten liikkuminen ei jatkossakaan kohtele kaikkia alueita samalla tavalla. Niin maaseutukuntien kuin kaupunkien joukossa on niitä, jotka vetävät ihmisiä puoleensa ja niitä joiden väestö yhä pienenee. Sen takia myös perinteisellä elintaso-eroja tasaavalla aluepolitiikalla on tarvetta. Moni nykyinen kasvukeskus saattaa tulevaisuudessa kääntyä saamapuolelle.

Muuttoliikkeen kääntymisellä voi olla yllättäviä seurauksia yhteiskunnan eheydelle.

Etätyö mahdollistaa elämän jokaiselle parhaiten sopivassa ympäristössä. Samalla se voi kuitenkin vähentää erilaisten ihmisten kohtaamista. Vahvasti pääkaupunkiseudulle suuntautuva maahanmuutto voi entisestään kasvattaa kulttuurieroa maaseudun ja kaupunkien välillä.

Muuttoliikettä ei pidä ajatella kilpailun näkökulmasta. Suomi on kokonaisuus, joka tarvitsee toimiakseen jokaisen alueen ja ihmisen panosta.

Suomi tarvitsee toimiakseen jokaisen alueen ja ihmisen panosta.