Maailmanpolitiikan kauhukabinetin kokoontuminen Kiinassa paljastaa, miten kehnoilla korteilla Eurooppa pelaa kovaa kansainvälistä peliä

Vladimir Putinin, Narendra Modin ja Xi JInpingin kaveeraaminen on huono uutinen Euroopalle. Kuva: Suo Takekuma / AP / Lehtikuva

Pääkirjoitus|Ulkomaat

2.9.202514:00

Pääkirjoitus

Tapio Nurminen

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump rikkoo vanhaa, Kiinan kommunistidiktaattori Xi Jinping rakentaa uutta ja Eurooppa kärsii molemmista. Nykyistä geopoliittista ja geotaloudellista asetelmaa voi kärjistäen luonnehtia näin.

Heinäkuun lopussa Trump taivutti EU:n kelvottomaan kauppasopuun. Muutama viikko sitten Suomen tasavallan presidentillä vahvistettu EU:n ja Naton ykkösketju säntäsi Washingtoniin olettaen, että Trumpilla ja hänen esikunnallaan olisi joitain eväitä, joilla Venäjän hyökkäyssota voitaisiin lopettaa Ukrainan kannalta siedettävällä tavalla.

Säntäily tuotti pettymyksen. Euroopan johtajien oli jälleen pakko todeta, ettei Trumpin USA ole luotettava liittolainen.

Kiina puolestaan käyttää taitavasti hyväkseen Trumpin aiheuttamaa globaalia turhautumista.

Viikonvaihteessa Xi Jinping isännöi Pohjois-Kiinassa länsiliittoumien vastapainoksi perustetun Shanghain yhteistyöjärjestön (SCO) kokousta. Xi markkinoi yli 20 maan enemmän ja vähemmän autoritäärisille johtajille, muiden muassa Venäjän Vladimir Putinille, näkemystään uudesta oikeudenmukaisemmasta monenkeskisestä maailmasta.

Näkemys on tietysti kieroutunut ja petollinen.

Xi ajaa vain ja ainoastaan Kiinan ja oman kommunistihallintonsa etua, mutta on silti globaalissa geotaloudellisessa ja geopoliittisessa väännössä osin suositumpi ja vahvemmassa asemassa kuin Yhdysvaltain johtaja.

Trump uskoo, että Yhdysvallat voi kiristää kaikkia, koska kaikki ovat riippuvaisia Yhdysvalloista. Tosiasiassa iso osa globaalista taloudesta on yhä enemmän riippuvainen Kiinasta, muiden muassa sen kriittisistä metalleista. Eikä Kiina öykkäröi, vaan tarjoaa ainakin näennäisesti yhteistyötä.

Esimerkiksi Intian pääministeri Narendra Modi päätti osallistua Xin isännöimään kokoukseen, vaikka Kiina on Intialle edelleen ennen muuta vastustaja. Intian johtajan viesti Trumpille oli, ettei yrmiminen tulleilla kannata. Kahden maailman väkirikkaimman ja taloudellisesti koko ajan vahvistuvan maan entistä syvempi liittoutuminen olisi USA:lle myrkkyä.

Keskiviikkona suurin osa SCO-johtajista seuraa Pekingissä massiivista sotilasparaatia. Kiina näyttää mahtiaan ja juhlii Japanin antautumisen, eli toisen maailmansodan päättymisen 80-vuotispäivää.

Osana uutta maailmanjärjestystä Xi Jinping haluaa kirjoittaa toisen maailmansodan historiaa uusiksi niin, että Kiinan rooli fasismin vastaisessa taistelussa nostetaan sille kuuluvaan arvoon ja että Taiwanin kuuluminen Kiinalle tunnustetaan myös käytännössä. Ukrainaa valloittava Putin on tietenkin Xi:n maailmankuvan ja historiakäsityksen vannoutunein kannattaja.

Kiinan kommunistidiktaattori Xi Jinping (oik.) on hyökkäysotaa Ukrainassa käyvän Vladimir Putinin johtaman Venäjän tärkein tukija. Kuva: Alexander Kazakov / AFP / Lehtikuva

Xi:n ja Putinin veljeilystä voi päätellä, että Kiina kallistuu Ukrainassa mieluummin Venäjän kuin ukrainalaisten ehdoilla tehtävään rauhaan. Kiinan ja Intian taloudellinen lähentyminen puolestaan osoittaa, että EU on heikoilla pyrkiessään luomaan vastavoimaa Trumpin tullipolitiikalle.

Kaikesta tästä Eurooppa voi syyttää vain itseään.

EU ja sen johtavat maat eivät Venäjän hyökkäyssodan aikana ole tehneet käytännössä mitään, mikä edistäisi tehokkaasti ukrainalaisten kannalta hyvää loppuratkaisua. Nyt Trump tekee Putinin ohjauksessa aloitteita ja Eurooppa vain toivoo myötäillen, että sen ääntä kuullaan.

Kauppapolitiikassa EU ei lähtenyt heti Trumpin ensimmäisen kauden jälkeen parantamaan sisämarkkinoiden toimintaa ja puskemaan eteenpäin uusia kauppasopimuksia siltä varalta, että yhteistyö USA:n kanssa vaikeutuu.

Vielä ei silti välttämättä ole liian myöhäistä tehdä korjausliikettä.

Käänne onnistuu kuitenkin vain, jos EU-maat luopuvat lyhytnäköisestä kansallisten etujen ajamisesta, ajattelevat eurooppalaisemmin ja uskaltavat luottaa enemmän Euroopan omiin voimiin ja kykyihin.