Biotalous tarvitsee yhteisen äänen

Luonnonvarakeskus (Luke) julkaisi perjantaina Vihreä biotalous, 100-vuotiaan Suomen hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn perusta -verkkojulkaisun. Vaikka biotalous on tutkimuslaitoksen mukaan muutakin kuin metsää, metsiin perustuva biotalous on Suomen talouden keskeinen moottori.

Luken mukaan Suomen biotalouden arvo oli vuonna 2014 yhteensä 63 miljardia euroa. Tästä summasta metsäsektorin osuus oli noin 25 miljardia euroa. Ruuan tuotannon osuus oli noin 16 miljardia euroa. Biotalous tarjosi vuonna 2014 yhteensä noin 333 000 työpaikkaa.

Vaikka massa-, paperi- ja puutuoteteollisuus ovat edelleen metsäteollisuuden selkäranka, muiden tuotteiden osuudet ovat kovassa kasvussa. Metsäteollisuuden muutoksesta kertoo, että energiantuotannon arvo kasvoi vuodesta 2011 vuoteen 2015 noin 21 prosenttia. Kemianteollisuuden arvo kasvoi samaan aikaan 28 prosenttia.

Luken mukaan biotalouden uusia kasvualoja ovat tulevaisuudessa luontomatkailu ja virkistyspalvelut. Lisäksi digitalisaation ennakoidaan mahdollistavan kasvintuotannon, kotieläintuotannon, biokaasun- ja energian tuotannon yhdistämisen.

Kansallisen biotalousstrategian tavoitteena on nostaa Suomen biotalouden arvo 100 miljardiin euroon ja luoda 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä.

Tulevaisuuden kannalta biotalouden kehittyminen on avainasemassa. Kysymys ei ole vain kansallisesta näkökulmasta, vaan biotalous on tärkeässä roolissa myös maailmanlaajuisessa ilmastonmuutoksen torjumisessa.

Pohjoisen vihreä biotalous -ohjelman päällikön, professori Antti Asikaisen mielestä biotalouden kilpailukyvyn ja kasvun edellytys on vakaa ja kasvava raaka-ainepohja sekä sitä kestävästi hyödyntävät teolliset investoinnit.

Metsien kasvu on tällä hetkellä noin 30 miljoonaa kuutiometriä suurempi kuin vuotuinen käyttö. Hyvän metsänhoidon seurauksena puuston määrä on 40 vuoden aikana puolitoistakertaistunut ja kasvu lähes kaksinkertaistunut. Luken laskelmien mukaan metsien kyky sitoa kasvihuonekaasuja säilyy tehokkaana myös tulevaisuudessa.

Metsien hiilensidontakyky on yksi biotalouden kannalta tärkeimmistä kysymyksistä. Pariisin ilmastokokouksen päätösten toimeenpano Euroopan unionissa määrittelee, ovatko Suomen metsät kasvuhuonekaasujen varasto vai niiden päästölähde.

Tällä hetkellä näyttää Suomen kannalta huonolta, koska EU:ssa on suuria vaikeuksia ymmärtää metsien roolia hiilen sidonnassa.

Osana päästövähennyksiä ovat maankäyttöön liittyvät lulufc-laskelmat. Komission ehdottamien laskentaperusteiden mukaan metsien lisääntynyt kasvu ei korvaa metsämaan vähentymistä. Tämän seurauksena Suomen metsistä uhkaa tulla päästölähde.

Komission esityksissä ei muutenkaan oteta huomioon hyvän metsänhoidon vaikutuksia hiilen sidontaan, koska laskelmat eivät ole kaikissa jäsenmaissa luotettavia. Jos laskelmat ovat vakuuttavia, metsän hoito voidaan ottaa myöhemmin huomioon päästövähennysten kompensoinnissa.

Metsänhoidon ja biotalouden merkityksen selvittäminen EU:lle päästöjen vähentämisessä on erittäin tärkeää. Tässä tehtävässä onnistuminen edellyttää, että viestit Suomesta ovat samansuuntaisia. Tällä hetkellä näin ei ole. Osa niin sanotusta tiedeyhteisöstä viestittää, että hakkuiden lisääminen kiihdyttää ilmastonmuutosta.

Hallitus päättää parin viikon sisällä Suomen ilmasto- ja energiastrategiasta, jonka avulla saavutetaan kansallisesti ja EU-tasolla asetettuja tavoitteita. Biotalouden ja erityisesti metsien merkitys tavoitteiden saavuttamiseksi ovat olennaisia.

Strategian toteuttamisen kannalta on tärkeää, että EU:n toimielimet pystytään vakuuttamaan metsien merkityksestä hiilensidonnassa. Tämä on vaikeaa, jos viestit ovat ristiriitaisia.