Pieni pöllö päätyi aseeksi metsäkiistaan

Pieni lehtopöllön poikanen rengastettiin viime viikolla tehokkaasti suomalaisen metsien talouskäytöstä käytävän keskustelun viattomaksi välikappaleeksi. Kannon nokassa kököttävä sympaattinen poikanen nousi hetkeksi symboliksi, jolla metsien avohakkuita vastustavaan adressiin kerättiin nimiä.

Hurmos kuitenkin hiipui, kun pöllön kuvaustilanteesta saatiin lisäinformaatiota.

Vieläkään ei ole aivan selvää, miten pieni pöllö kannon nokkaan oli ajautunut. Asiaa ovat selvittäneet monet suomalaiset uutisvälineet. Erityisesti ensi vaiheessa avohakkuita vastustavan liikkeen kelkkaan lähteneet ehtivät tehdä asiassa kaksikin kierrosta.

Muun muassa Iltalehti (15.6.) ja Yle (14.6.) täsmensivät näkökulmaansa asiaan, kun ensikohuun saatiin lisäselvyyttä. Asiaa on pyritty mahdollisimman neutraalisti ja autenttisesti seuraamaan myös Maaseudun Tulevaisuudessa (14.6.).

Joka tapauksessa pöllön pönttö on edelleen puussa. Sen ympärillä on myös suojavyöhyke, mutta poikasta on kuvattu kannolla. Kuvaaja on myös tiukasti kiistänyt lavastuksen. Kuinka spontaanisti pöllö kannon päälle ponnisti, on tietysti hyvä kysymys?

Vaikka tämä pöllögate kuulostaa monien mielestä hiusten halkomiselta, sitä se ei ole.

Muun muassa vihreiden Emma Kari, Luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace ennättivät ottaa kuvasta kaiken hyödyn irti vastustaessaan avohakkuita. Samalla monet metsien talouskäytön tiukimmat puolustajat latasivat täyslaidallisen pöllöpropagandaa vastaan kokonaiskuvan tarkennuttua.

Osapuolten kannattaisi kuitenkin pitää taas kerran päät kylminä.

On aivan paikallaan kysyä kannattaako hakkuita yleensäkään ajoittaa lintujen pesintäaikaan? Myös on aivan paikallaan tiedustella, voisivatko metsänomistajat halutessaan määritellä ajankohtaa jolloin metsäyhtiöt hakkuita ja puun korjuuta tekevät.

Yhtä lailla on aivan perusteltua perätä, miksi metsäyhtiöiden toimintaa kannattaa asiassa vaikeuttaa. Metsäteollisuus tuottaa maalle työtä, hyvinvointia ja verotuloja, joilla muun muassa suojellaan ympäristöä ja edistetään kaikkia muitakin yhteisesti hyväksyttyjä asioita.

Kun elinkeinotoiminta on kuitenkin se, minkä varassa maan taloutta ja hyvinvointia viedään eteenpäin, sitä on asiassa toki kuultava. Silti metsäteollisuuskin ja metsänomistajat kyllä ymmärtävät luonnon monimuotoisuuden ja eläinten elinolojen merkityksen.

Näitä asioita on vain pystyttävä edistämään rinnakkain.

Metsien hakkuut ja uuden puun kasvattaminen ovat välttämättömiä myös hiilen tehokkaan sitomisen kannalta. Edelleen kannattaa käydä mahdollisimman kiihkotonta keskustelua siitä, minkälainen metsätalous tuottaa parhaan hyödyn metsätaloudesta saatavan elannon, luonnon monimuotoisuuden ja hiilen sitomisen näkökulmasta.

Oivallisesti ja rakentavasti tilanteen suoman julkisuuden käyttivät metsänhoitoyhdistykset, jotka kehottivat jäseniään tekemään pöllöille edelleen pönttöjä omiin metsiinsä. Metsiä riittää ja pöllöille riittää myös pesiä.

Samalla yhdistykset muistuttivat, että uhanalaisten lajien huomioiminen on tähänkin asti otettu metsien hoidossa huomioon. Samoin vastuullinen metsänhoito on tähänkin asti ottanut huomioon lintujen pesinnän.

Osuvasti metsänhoitoyhdistykset myös muistuttivat, että juuri avohakkuualueet ovat erityisesti pöllöille tärkeitä paikkoja, joista ne hankkivat ravintoa.

Ei tiennyt kyllä pieni lehtopöllö, minkälaisen keskustelun aiheutti, mutta syntyneessä polemiikissa on paljon hyvääkin. Asiat eivät ole yksinkertaisia, ja yksiä totuuksia ei tässäkään asiassa ole.

Lopputulos saattaa kuitenkin palvella sekä metsien talouskäyttöä että lintujen pesintää, ihan samaan aikaan.