Normitalkoot saattavat onnistua

Juha Sipilän (kesk.) hallituksen keskeisiin lupauksiin kuuluu turhan sääntelyn vähentäminen. Lupaus on tärkeä. Sekä kansalaiset että yritykset kokevat arjen hallintotaakan käyneen monelta osin turhan raskaaksi.

Raskaaksi on osoittautunut myös normien purkaminen. Turhiksi koetuille säännöille on niitä laadittaessa nähty jokin peruste. Vanhoille säännöille löytyy puolustajansa, ja samaan aikaan hallintokoneistolla on taipumus tehtailla uusia sääntöjä.

Jotain konkreettistakin on saatu aikaan. Kaupat voivat nyt päättää itse aukioloaikansa. Tienvarsimainonnassa siirrytään raskaasta lupaprosessista ilmoitusmenettelyyn. Vaikka asialla on vitsailtukin, parkkikiekon tiukoista muotomääräyksistä luopuminen on malliesimerkki turhan normin hautaamisesta.

Keskustan kansanedustajat virittäytyivät alkuviikosta tulevaan istuntokauteen omilla normitalkoillaan Oulussa, ryhmäkokouksensa yhteydessä. Kansalaisten ideoiden pohjalta talkoissa listattiin 202 turhaksi koettua normia.

Matka eduskuntaryhmän kokouksesta normin poistamiseen on pitkä. On kuitenkin erinomaista, että normien tehtailijoilla on aikaa perehtyä kansalaisten kokemiin harmeihin.

Kansanedustajat vaikuttivat normien purusta ja omasta "Työtä ja tervettä järkeä" -listauksestaan innostuneilta. Puheenjohtaja-pääministeri Sipilä lupasi jopa mittariston, jolla talkoiden edistymistä voidaan seurata (MT 24.8.).

Hyvää normitalkoille ennustaa, ettei asiassa ole suuria kiistoja hallituspuolueiden välillä. Puolueiden vaalilupaukset ja kansalaisten tuki vauhdittavat työtä.

Ainakaan viljelijöille ei ollut yllätys, että lähes puolet keskustan listaamista, turhiksi koetuista normeista koski maa- ja elintarviketalouden sääntelyä.

EU:n ja Suomen hyvässä yhteistyössä rakentama maatalouspolitiikka on kenties maailman monimutkaisin. Viljelijälle se tarkoittaa tuhotonta määrää erilaisia hakemuksia, määräpäiviä, kirjanpitoa, raportointia sekä oma- ja viranomaisvalvontaa. Turhauttavinta on, että samoja asioita raportoidaan useiden viranomaisten valvottavaksi.

Onneksi koko alalla on jo hyvä valmius säätelyn purkuun. Turhautuneita ovat tuottajien tavoin useimmat virkamiehet. Uusien normien esittäjät ovat kadonneet kuvasta tyystin.

Viljelyn lisäksi ruuan pienjalostus ja myynti kuluttajalle ovat varsin tarkasti säädeltyä. Monesta hallintotoimesta voitaisiin luopua ruuan turvallisuutta vaarantamatta. Se lisäisi tarjontaa ja kuluttajien valinnanvaraa sekä laskisi kustannuksia.

Hyvä hallinto helpottaa kansalaisten ja kansantalouden toimintaa – huono vaikeuttaa sitä. Suomessa saadaan monella mittarilla mitattuna nauttia laadukkaasta hallinnosta, mutta normitalkoot ovat kuitenkin avain entistä parempaan.

Toimiva, selkeä, palveleva ja kannustava hallinto – kun se ei nouse talouden päärooliin – on kansakunnalle myös kilpailuetu. Siksi sitä kannattaa väsymättä tavoitella.

Usein kansalaisten, yritysten ja yhteiskunnankin kannalta toimivin ratkaisu voi löytyä ilman lakitekstejä – vaatimuksista ja pelisäännöistä sopimalla. Tuoreimman esimerkin tästä tarjoaa yllättäen Kirkko.

Kirkon tiedotuskeskus kertoi keskiviikkona ruumisarkuille sovituista laatukriteereistä. Sopu kriteereistä syntyi arkkuvalmistajien, -maahantuojien, hautaustoimistojen, Krematoriosäätiön ja seurakuntien kesken. Lakipykäliä ei tarvittu, eikä siten niiden valvojiakaan.

Lakien ja asetusten tehtävä on taata toimiva yhteiskunta ja olla kansalaisen turva. Lainsäätäjien vastuulla on turvata kansalaista myös tarpeettomalta lainsäädännöltä.