Ruuan tuottajille riittää neuvoja

Ruuasta ja sen riittävyydestä on tullut erityisesti kehittyneissä maissa niin itsestään selvä asia, että yhteys alkutuotantoon on kadonnut. Globaalit ruokamarkkinat sekä keskittyneet teollisuus ja kauppa ovat osaltaan vaikuttaneet tähän kehitykseen. Ei olekaan mikään uutinen, että ruuan tuottajat ovat taloudellisissa vaikeuksissa ympäri maailman.

Ilmastonmuutoksen torjuminen on nostanut myös ruuan alkutuotannon keskustelun keskiöön, mutta nurinkurisella tavalla: Ruuan tuottajat ovat yhdessä muun biotalouden kanssa ongelman aiheuttajia eivätkä osa ratkaisua. Nyt löytyy pilvin pimein "asiantuntijoita", jotka osaavat neuvoa, millaista ruokaa pitää tuottaa.

Hyviä neuvoja aina tarvitaan, mutta usein nämä neuvot ovat pahasti ristiriidassa keskenään. Toisten mielestä pitää siirtyä laajaperäiseen viljelyyn, toisten mieltä tuotantoa pitää tehostaa entisestään. Karjataloudesta pitäisi luopua, mutta fossiiliset lannoitteet pitäisi vaihtaa ympäristösyistä karjanlantaan. Lanta parantaisi myös maaperän laatua ja auttaisi hiilensidonnassa, mutta ympäristösyistä maitotaloustuotteita ja lihaa ei saisi käyttää ravinnoksi.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n ilmastonmuutos, biodiversiteetti ja ympäristö -yksikön varajohtaja Zitouni Ould-Dada neuvoo Suomeakin tehostamaan maatalouttaan. Hänen mielestään maatiloilla pitäisi esimeriksi tuottaa energiaa ja lannoitteita muun muassa eläinperäisistä metaanista ja lannasta. (MT 12.11.)

Ould-Dada uskoo, että maatalousteknologia voisi houkutella nuoria hakeutumaan alalle. Se olisi hänen mielestään tarpeen, koska viljelijäväestö ikääntyy. Nuoria pitäisi hänen mielestään rohkaista nykyaikaistamaan alaa ja käytäntöjä, eikä jatkamaan tilanpitoa kuten edelliset sukupolvet.

Suomessa on toimittu ja toimitaan Ould-Dadan antamien neuvojen mukaan. Se, että hänen neuvonsa ovat osin vanhentuneita, ei ole mikään ihme. Tietämättömyyttä maatalouden kehityksestä löytyy kotimaastakin. Jotkut päättäjätkin ovat sitä mieltä, ettei maataloudessa ole tehty päästöjen vähentämiseksi mitään.

Hiljattain Agronomiliiton Vuoden vaikuttajaksi 2021 valittu maa- ja metsätieteiden tohtori Ilmo Aronen muistuttaa, ettei maatalouden ympäristötyö ole mikään uusi asia.

Esimerkiksi rehusuunnittelu ja täsmäruokinta ovat Arosen mukaan olleet jo pitkään tärkeä osa maatalouden ympäristötyötä ja ilmastonmuutoksen torjuntaa. Hän oli järjestämässä ympäristöseminaaria ruokinnan vaikutuksesta ympäristöön jo vuonna 1995. (MT 12.11.)

Myös digitalisaatio on maataloudessa laajasti käytössä tuottavuuden tehostamisessa ja maatalouden ympäristövaikutusten pienentämisessä. Arosen mukaan tuotantoa on jatkuvasti tehostettu. Arosen mielestä suomalainen tuotanto kestää vertailun minkä tahansa maan kanssa.

On erittäin tärkeää, että Ould-Dada nosti MT:n haastattelussa esiin ruokahävikin ja ruokajärjestelmän haavoittuvuuden. Muun muassa korona korosti hänen mielestään omavaraisuuden ja paikallisen tuotannon merkitystä.

Ould-Dadan mielestä maailman nykyiset viljelysmaat riittävät hyvin ruokkimaan maailman kasvavan väestön, jos ruuan haaskaaminen lopetetaan. Nykyisin lähes kolmannes tuotetusta ruuasta haaskataan.

Hyviä neuvoja tarvitaan, koska esimerkiksi suomalaisissa kotitalouksissa ruokaa heitetään roskiin vuosittain yhteensä 100 miljoonaa kiloa. On kohtuutonta, että nykyisessä ilmastopolitiikassa ruokahävikin ympäristöhaitat lasketaan tuottajien piikkiin.

Ruuan tuottajille neuvoja ja vaatimuksia jakavat unohtavat kaikkia maailman tuottajia koskevan olennaisen asian: Miten ruuantuotannon kannattavuutta voi parantaa. Ilman kannattavaa tuotantoa hyvienkin neuvojen ja vaatimusten toteuttaminen on vaikeaa.

Ilmastopolitiikassa ruokahävikin ympäristöhaitat lasketaan tuottajien piikkiin.