Etujärjestöt valmiina vaaleihin

Valmistelut ensi kevään eduskuntavaaleihin ovat täydessä vauhdissa. Puolueet ja etujärjestöt ovat esitelleet runsaasti erilaisia ohjelmia ja keskustelupapereita.

Tällä kertaa eduskuntavaaleihin ja niitä seuraaviin hallitusneuvotteluihin kohdistuu kovat odotukset. Suomen talouskasvu on ollut jo vuosia miinuksella eikä ensi vuonnakaan ole odotettavissa käännettä parempaan.

Huolimatta edellisen ja nykyisen hallituksen tavoitteista työttömyys on lisääntynyt, julkinen velkaantuminen jatkunut ja talouskasvu taantunut.

Kehityksen suuntaa kuvaa Suomen Pankin viime torstaina julkistama talousennuste. Pankin mukaan talous supistuu ensi vuonna 0,1 prosenttia. Muutos on merkittävä, koska vielä kesällä pankki ennusti talouskasvuksi 1,4 prosenttia.

Suomen Pankin mukaan neljä vuotta yhtäjaksoisesti kestänyt talouden supistuminen ja sen jälkeen odotettavissa oleva hidas kasvu ovat sekä historiallisesti että kansainvälisesti poikkeuksellisia.

Viime viikolla sekä palkansaajakeskusjärjestö SAK että Elinkeinoelämän keskusliitto EK julkistivat omat keskusteluasiakirjansa vaaleja varten. Periaatteessa työmarkkinajärjestöt ovat tavoitteista samaan mieltä, mutta keinot ovat erittäin kaukana toisistaan.

EK:n mielestä seuraavalla vaalikaudella tuloverotusta pitää keventää neljä miljardia euroa. Verokevennykset rahoitettaisiin leikkaamalla julkisen sektorin menoja kolme miljardia euroa. Miljardi euroa kertyisi niin sanotuista dynaamisista vaikutuksista.

SAK:n mielestä väestön ikääntyessä verotusta ei voi miljarditolkulla keventää. Verotusta ei voi myöskään keventää siksi, että hyvinvointivaltio tarvitsee rahoituksensa.

Nykyiselle kasvu- ja vakaussopimukselle SAK:ssa toivotaan jatkoa. SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn mielestä työmarkkinoilla kannattaa tavoitella laajaa kokonaisratkaisua, jossa on mukana kasvua ja ostovoimaa tukevia valtion toimia.

EK:ssa on jo pitkään katsottu karsaasti laajoja tulopoliittisia ratkaisuja. Siitä huolimatta näyttää siltä, että EK:ssa halutaan valtiovallan hoitavan ostovoiman kehityksen palkankorotusten sijaan verotuksen keventämisellä. Tämä edellyttää laajaa tupoa.

Työantajia on viime vuosina muistettu kahdella reippaalla kevennyksellä. Sekä Kela-maksun poisto että yhteisöveron tuntuva alentaminen vähensivät kustannuksia vuositasolla yhteensä noin kaksi miljardia euroa. Näistä päätöksistä toivottuja dynaamisia vaikutuksia ei vain ole näkynyt.

On selvä asia, ettei yhteiskunta voi elää jatkuvasti yli tulojensa. Jos nykyisen kaltainen hyvinvointivaltio halutaan pitää yllä tarvitaan lisää tuloja.

Tässä onnistutaan kyllä hetkellisesti nostamalla veroja, mutta veroja ei voi rajattomasti nostaa ilman kysynnän näivettymistä. Tästä on saatu viime hallitusten aikana kokemusta. Tarvitaan lisää työtä ja sitä kautta verotettavia tuloja.

On hyvä, että keskeisillä työmarkkinajärjestöillä on tavoitteita seuraavan hallituksen ohjelmaan.

On kuitenkin outoa, ettei näitä tavoitteita ole kyetty jo toteuttamaan, koska järjestöillä on läheiset suhteet nykyisiin päähallituspuolueisiin. Lisäksi entinen SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen on työministerinä ja nykyinen EK:n puheenjohtaja Jyri Häkämies vaikutti Kataisen hallituksen elinkeinoministerinä.

Joka tapauksessa seuraava hallitus joutuu kovan paikan eteen. Miten Suomi nostetaan suosta ja huolehditaan samalla kaikkien väestöryhmien tasapuolisesta kohtelusta?